johtokunta
| 31 peliviestiä
|
You got me under your influence
|
Dec 16, 2018 20:34:45 GMT 2
Kirjoittanut jenni Dec 16, 2018 20:34:45 GMT 2
SUNDAY 2ND OF SEPTEMBER 2018, EVENINGHugo & Levi @ from Franklin (KY) to Nashville (TN) (~ 45 min) guest starring Jonah as a driver nepa [HASH]pipetitojossa tien päällä HUGO'S OOTD Oli tietenkin vaikuttanut loistavalta idealta lähteä viikonloppureissulle naapuriosavaltioon. Western Kentucky Universityn eli tuttavallisemmin WKU:n kemian opiskelijat olivat kutsuneet kanssakemistit Tennesseen puolelta luokseen bilettämään viikonlopuksi, jolloin kuukausi vaihtuisi syyskuuksi. Vandystä heitä lähti Hugon lisäksi kymmenkunta. Porukka oli päättänyt lähteä liikkeelle bussilla, sillä hinta ei ollut kovinkaan korkea ja reilun tunnin bussimatkalla ehtisi hyvin aloitellakin auton takaosan suojissa. Matkaan oli lähdetty heti perjantai-iltapäivällä: Greyhoundin bussi starttasi Nashvillestä aika lailla tasan tarkkaan puoli neljältä. Ja ne pidot alkoivat kuin alkoivatkin jo bussissa. Päästyään Bowling Green -nimiseen kaupunkiin, jossa WKU niin ikään sijaitsi, osa porukasta oli jo hyvässä nosteessa illan bileitä varten. Vanderbiltin tavoin, myös WKU:ssa opiskelijan elämä oli pitkälti kampukselle mahdutettavissa, joten Hugo ja kumppanit viettivät seuraavan vuorokauden tiiviisti kampuksella ruokaillen, juhlien ja verkostoituen. No, se verkostoituminen toki tarkoitti lähinnä ankaraa juhlimista ja jos hyvä tuuri oli käynyt, myös uusien tuttavuuksien kanssa sylkeä vaihtaen. Tai vaihtaen ties mitä. Hugo oli ainakin löytänyt mieleisensä yliopistotytön, jonka kanssa viihdyttiin pitkälle lauantaihin asti. Oikeastaan jopa niin hyvin, että se tajusi joskus sunnuntain alkuillasta, että ennen lähtöä porukalla varattu paluubussi (ja samalla illan viimeinen Nashvilleen) oli viittä vaille lähdössä. Se oli uppoutunut niin sen vaaleatukkaisen Marien ja tämän kavereiden seuraan, että se bussinperkele ehtisi lähteä, ennen kuin hän ehtisi linja-autoasemalle. Tai niin yksi Marien kavereista, aavistuksen näsäviisaan oloinen Clay, hänelle huomautti. Hugo ei suostunut uskomaan muiden varoituksia, vaan ryhtyi kiireesti kasaamaan ympäri Marien ja tämän kämppiksen huonetta levittämiään kamoja putkikassiinsa. Lopulta se huikkasi heipat kaikille, vaihtoi tietysti Marien kanssa kiusoittelevan suudelman kiitokseksi ja lähti lopulta juoksemaan ulos rakennuksesta ja sitten koko kampukselta. Bussiasemalta se ei kuitenkaan löytänyt enää kuin bussin Louisvilleen osavaltion pohjoisosaan. Hugo potkaisi tielleen sattunutta, maassa lojunutta tyhjää mehupurkkia harmistuneena, ja antoi putkikassin valahtaa otteestaan asfaltille. Hän vilkaisi ympärilleen bussiasemalla, kunnes koppasi kassin takaisin toiseen käteensä ja lähti kävelemään ensimmäisenä katseensa osoittamaan suuntaan. Siellä ei ollut kyllä yhtään mitään. Hugoa vitutti. Vitun Clay. Ei silläkään mitään argumentointitaitoja ollut. Hugo sytytti itselleen tupakan ja asteli sitten linja-autoaseman ohittavan tien varteen. Kai se voisi yrittää liftata itselleen kyytiä edes vähän lähemmäs Nashvilleä. Hyvässä lykyssä pääsisi ihan perille asti. Jos siellä Bowling Greenissä edes liikkuisi paljon autoja siihen aikaan sunnuntai-iltana. Ei kello ollut kuin jotain seitsemän pintaan, mutta Hugon muistikuvien mukaan ei puhuttu ainakaan ihan järjettömän suuresta kaupungista. Ne muistikuvat Hugo oli kyllä aika pitkälti juonut sen viikonlopun aikana, ja nytkin olo oli vähän humalaan vivahtava, vaikka kohtuullisen järjissään se kyllä oli. Niin järjissään, että se peukalo ojossa tienposkessa nököttäminen alkoi hyvin nopeasti vituttaa. Viiden ohi hurauttaneen auton jälkeen musta Nissan pysähtyi ja salli Hugon hypätä kyytiin. Sen ratissa oleva vanhempi mieshenkilö sanoi kuitenkin olevansa menossa vain Frankliniin, eli noin vartin ajomatkan päähän Tennesseen rajasta. "Fine, works for me", Hugo oli kohauttanut olkiaan ja hypännyt sitten kiitellen pelkääjänpaikalle. Matka ei kauan kestänyt, sillä alle puolen tunnin päästä Hugo löysi jo itsensä istumasta kälyiseltä bussipysäkiltä, johon Harryksi paljastunut Nissan-kuski oli hänet jättänyt heidän saavuttuaan Franklinin pikkukaupunkiin. Koska liikennettä ei ollut juuri nimeksikään, Hugo ei edes yrittänyt jaksaa heti siirtyä tienposkeen liftaamaan. Hän kaivoi puhelimen taskustaan bussipysäkin penkillä istuessaan ja sytytti samalla tupakankin. Viimeisimmät ilmoitukset läpi selattuaan se päätti huvikseen tarkistaa Snapchatin karttaosion. Ei vittu, Hugo meinasi pudottaa suupieleensä iskemänsä tupakan huuliltaan, kun hän tajusi, että joku oli ihan lähellä kartan mukaan. Hugo täppäsi sitä kartalla näkyvää ukkoa, sillä ei tunnistanut sitä ulkomuistista. Se oli levihal98. Hugo ei muistanut sen viime viikonloppuisen Burger Boyn sukunimeä, mutta Levi oli sen etunimi ja se teki aivan törkeän hyviä burgereita. Hugo zoomasi karttaa, ei osannut aivan arvoida etäisyyttä, mutta ei toinen kovin kaukana voinut olla. Luojan kiitos algoritmeille, jotka olivat sen Facebookissa viestittelyn myötä älynneet tarjota Hugolle mahdollisuutta lisätä Levi myös Snapchatissa kaverikseen. Ja tottahan Hugo oli niin mennyt tekemään. Nyt se alkoikin heti näpytellä Leville viestiä. SOS You somewhere near? Check your snap map! Please say you are on the move by car I need a ride asap.
|
|
johtokunta
| 164 peliviestiä
|
You got me under your influence
|
Dec 17, 2018 23:59:32 GMT 2
Kirjoittanut nepa Dec 17, 2018 23:59:32 GMT 2
LEVI'S OOTDKyllä Leviäkin oli yritetty kovin innokkaasti saada mukaan sinne Western Kentucky Universityn pippaloihin. Jossain vaiheessa alkoi itse asiassa vaikuttaa siltä, että se raahattaisiin sinne väkisin mukaan, ellei jotain hyvää tekosyytä tulisi keksittyä. Niinpä Levi oli mennyt tukeutumaan Jonahiin. Se oli mennyt kysymään, josko ne voisivat tehdä ihan kahdestaan jotain seuraavana viikonloppuna. Ja Jonahillehan se sopi varsin mainiosti – miksi ei olisi sopinut? Eivät ne olleet viettäneet laatuaikaa aikoihin, eivät ainakaan sen jälkeen, kun Levi oli paennut Jonahin entisestä kodista saadakseen olla rauhassa. Jonah siis oli ihan ymmärrettävistä syistä ollut ehdotuksesta ihan into piukassa ja alkoi heti varailla niille pientä mökkiä luonnon keskeltä. Siitä ne välttelivät pitkään, että lähtisivätkö Nashvillen ulkopuolelle vai eivät; Jonah olisi tahtonut lähteä kauas, kun Levi taas olisi tahtonut jumittua Nashvilleen. Niinpä kaksikko teki kompromissin ja päätti matkata Frankliniin, josta löytyi kaunista luontoa ja niitä mökkejä, joihin Jonahin oli jostain syystä ihan pakko päästä. Levillä olisi todellisuudessa ollut sinä viikonloppuna jotain ihan muutakin tekemistä. Kuten opiskelu. Yllättävän hyvin se oli kuitenkin onnistunut heittämää aivot narikkaan ja vain olemaan. Se oli kaikki tasan Jonahin syytä; sillä jätkällä oli kummallinen tapa saada Levi rentoutumaan. Siksi oli melkein harmi, että Levi ei rakastanut sitä romanttisella tasolla. Ei, vaikka kuinka yritti. Siitäkin huolimatta Levi oli sinä viikonloppuna mennyt lausumaan rakkaudentunnustuksia niin vällyjen välissä kuin ulkopuolella ja muutenkin näyttänyt välittävänsä. Eikä Jonahissa totta tosiaan ollut mitään vikaa. Se oli huikea tyyppi, mutta ei vain Levin tyylinen. Kai se oli yksinkertaisesti too good for him. Sekin viikonloppu tuli kuitenkin päätökseensä. Suhteellisen myöhään sunnuntaina ne pakkasivat tavaransa ja lähtivät ajelemaan takaisin kohti Nashvilleä. Se paluumatka oli kaikin puolin rauhallinen ja seesteinen, Levi vain seuraili vaihtuvia maisemia ikkunasta ja kuunteli rauhallista musiikkia taustalla. Sen rauhallisen olotilan rikkoi kuitenkin yksi helvetin puhelimen merkkiääni. Levi nosti puhelimen taskustaan käteensä, ja ihan varmasti sen sydän jätti lyönnin välistä, kun ruutuun pompahti uusi Snapchat-ilmoitus. Se oli viesti Hugo Rhodesilta. Suurin piirtein kylmää hikeä pukkasi pintaan, kun Levi avasi sovelluksen ja luki Hugon viestit. Se vinkui kyytejä kyytiä. Levi vilkaisi Jonahia vaikeasti, sitten käänsi katseen takaisin puhelimen näyttöön. ”Who is it?” Jonah kyseli uteliaana ja vilkaisi juuri sopivasti puhelimen näyttöä. ”Why is Hugo Rhodes snapping you? Do you follow him on Instagram? Did you participate in one of his giveaways?” Se kyseli. Levin poskia kuumotti. ”We, uh, we met at that Freshman party. He’s looking for a ride home.” Jonah oli tietenkin suostumassa, jolloin Levi alkoi näpytellä vastausta takaisin: Yeah I’m with Jonah We’ll come pick you up 10 minutes! Niinpä auto kääntyi takaisinpäin ja kaksikko sai lähteä metsästämään Rhodesinperkelettä. Levi ei edes tiennyt, miten päin olisi ollut, kun he lopulta olivat päässeet Hugon kohdalle ja se availi takapenkin ovea. Sitten tervehti molempia iloisena. ”Hey”, Levi vain lausui jätkälle kiusalliset tervehdykset peruutuspeilin kautta sitä vilkaisten. ”Hey, I’m Jonah Colt. Levi’s boyfriend”, Jonah taas tervehti Hugoa paljon reippaammin. Oli ihan oma itsensä. Itsevarma ja iloinen itsensä.
|
|
johtokunta
| 31 peliviestiä
|
You got me under your influence
|
Dec 26, 2018 12:26:29 GMT 2
Kirjoittanut jenni Dec 26, 2018 12:26:29 GMT 2
Luojalle kiitos, kun se Levi vastasi miltei saman tien takaisin Hugolle. Oli kuulemma Jonahin kanssa. Hugolta vei pari sekuntia aikaa ymmärtää, kenen Jonahin kanssa, kunnes muistikuvat poikaystävästä palasivat mieleen. Se ei kuitenkaan menoa näyttänyt estävän, sillä pian viestiketjuun tuli vielä muutama viesti lisää - Levi ja Jonah olisivat paikalla kymmenessä minuutissa. Hugo oli jo näpyttelemässä ylistävää viestiä takaisin, kunnes suuntasikin puhelimensa etukameran itseensä ja nappasi siinä pysäkillä istuessaan selfien itsestään. Kuvan päälle se länttäsi tekstin "thx you're the best" ja sydämen kera suukon antavan emojin. Hugo oli antelias hymiöiden ja emojien käyttäjä. Se ei niinkään katsonut, millaisia emojeja kenellekin laittoi eikä sitä, mitä kaikkea ne symboloivat. Se katseli vielä hetken aikaa chattia Levin kanssa, kunnes ei jaksanut enää odottaa mahdollista vastausviestiä - oli Levi sen viimeisimmän snäpin avannut - ja siirtyi sitten takaisin karttaan. Hetken Hugo zoomaili ja tarkkaili Nashvillenkin aluetta, jossa suurin osa kavereista näytti pyörivän sillä hetkellä.
Tupakkakin päätyi asfaltille kengänkärjen tallomaksi ja Hugokin ehti jo nousta seisomaan ennen kuin vieras auto kaasutti viimein pysäkille ja pysähtyi kymmenen metriä siitä eteenpäin. Hugo koppasi putkikassin olalleen pysäkin penkiltä ja suuntasi askeleensa sen auton luo. Etupenkillä istuvaa kaksikkoa tervehdittiin reippaasti jo auton ulkopuolelta käsin, kunnes Hugo heitti kassin edeltä takapenkille ja könysi sitten itse istumaan perään, asettautuen Levin taakse. "Hey! And thanks a lot, you don't even know what this means to me", Hugo huoahti kiitollisena ja vetäisi takapenkin oven kiinni perässään. Sitten se kohottautui kohti etupenkkiä ja pisti päänsä Levin ja Jonahin penkkien välistä, päästen sitten ojentamaan Jonahille kättään. "Yeah, hi. Nice to meet you, Jonah. I'm Hugo Rhodes. Levi has told me about you so it's finally cool to meet you", Hugo puheli, aavistuksen toisteisuutta puheissaan ja käännähti sitten hivenen Levin puoleen, tarraten tätä kevyesti olkapäästä. "Good to see you again, Halstead." Hugo virnisti Levillekin, kunnes vetäytyi takaisin takapenkille ja alkoi kiskoa turvavyötä itselleen - Jonahin niin huomautettua.
"So, what are you guys doing here? In the middle of nowhere?" Hugo kyseli hetken päästä - oltuaan hiljaa takapenkillä ehkä noin kymmenen sekuntia - ja Jonahin lähdettyä ajamaan. Hugo rummutti käsiä vasten reisiään kevyesti ja kuikuili sitten kojelaudalla olevaa autoradiota, musiikki soi vaimeasti ja Hugoa kiinnosti, oliko kyseessä radiokanava vai jokin cd-levy. "Oh, thanks for saving my wallet, Levi. I got it later", Hugo älysi hetken päästä kiittää, kun oli jopa muutaman minuutin katsellut ohikiitäviä maisemia pimeydessä. "So, Jonah... Are you studying something or what?" se jatkoi hetken päästä muistamatta, oliko Levi ehkä jo ehtinyt aiemmin mainita Jonahin puuhista sen enempää.
|
|
johtokunta
| 164 peliviestiä
|
You got me under your influence
|
Jan 3, 2019 18:10:17 GMT 2
Viimeisin muokkaus: Jan 3, 2019 20:33:31 GMT 2 | nepa
Kirjoittanut nepa Jan 3, 2019 18:10:17 GMT 2
Levi seurasi, kuinka Hugo alkoi kirjoittaa viestiä takaisin, mutta sitten lopetti. Oliko se kuitenkin muuttanut mielensä? Levi kerkesi vilkaista vieressä istuvaa Jonahia, mutta sitten Hugo jo oli vastannut. Sillä kertaa kuvalla. Se ei nyt ollenkaan yllättänyt, että Hugo otti itsestään kuvia, mutta hieman se hymiö ja kaikki ahdisti. Itse asiassa sitä vieressä istuvaa, sillä hetkellä tiehen keskittyvää poikaystävää tuli vilkaistua huolestuneena toiseenkin kertaan, mutta sitten Levi vain päätti näpäyttää näytön mustaksi ja laittaa puhelimen taskuunsa. Tuskin Hugo mitään vastausta kaipasi. Ja vaikka olisikin kaivannut, niin mitä Levi olisi edes vastannut? Ei se kehuihin osannut koskaan reagoida normaalisti. Eikä se Hugon kommentti välttämättä kehukaan ollut, jätkä se vaan oli onnellinen, että Levi suostui Jonahin kanssa hakemaan sen sieltä jumalan selän takaa.
Pitkältä tuntuvan ajon jälkeen kaksikko pääsi bussipysäkille, ja Levi tunnisti heti Hugon. ”That’s Hugo, slow down”, Levi nosti hieman ääntään Jonahille, joka teki työtä käskettyä ja ajoi auton tien sivuun. Sieltä se Rhodesinperkele sitten jo kipusi autoonkin ja Levi sai tervehtiä sitä vaikeaan sävyyn. Jonahin eleissä ei vaikeutta ollut laisinkaan – se esitteli itsensä Hugolle iloisena. Levi se itse asiassa oli jopa nojautunut hieman enemmän ovea päin, kun Hugo oli tunkenut päänsä sen ja Jonahin väliin. Levi vilkaisi niin Jonahin kuin Hugon suuntaan järkyttyneenä siinä vaiheessa, kun Hugo kertoi Levin kertoneen sille Jonahista. Tuntui siltä, että se oikein yritti antaa Jonahille sitä kuvaa, että ne olivat puhuneet jotain henkeviä ja olivat nyt kuin parhaita kavereita. Kauaa niiden ajatusten kanssa ei kuitenkaan tarvinnut painia, kun Hugo kosketti Leviä olkapäälle ja sai siten Levin säpsähtämään. Se oli ehkä vain pieni kosketus, normaali ele, mutta Levi ei siltikään ollut odottanut fyysistä kontaktia. ”You, too”, Levi vastasi niin kuin se oletti fiksun ihmisen vastaavan. Vihreät silmät tuli kohdistettua Hugoon, ennen kuin Levi pystyi taas ottamaan penkissä rennomman asennon.
Hugo ei taaskaan yllättänyt sillä, että se ei osannut olla hiljaa. Hieman se kyllä sai Levin hymyilemäänkin sillä innostuneella puheensorinallaan, mutta se hymy oli helppoa nielaista. ”We just needed to have a little getaway, you know?” Jonah naurahti Hugolle vastaukseksi. Levikin yritti siinä puuskahtaa mukana, mutta nopeasti Hugo oli jo vaihtamassa aiheita ja Jonah vastaamassa. Koko se tilanne oli kovaa vauhtia muuttumassa niiden väliseksi vuoropuheluksi, mikä ihme kyllä haittasi. Ei Levi edes tiennyt, miksi – se oli yleensä ihan onnellisena kolmantena pyöränä tai mieluummin poissa koko tilanteesta. Muisti Hugo Leviä tosin kerran muistuttaessaan lompakosta ja samalla huomaamattaan traumatisoivasta tapaamisesta Hugon kämppiksen Henryn kanssa. ”No problem. Your roomie Henry sure is an interesting person, though”, Levi puhui siitä kämppiksestä sarkastiseen sävyyn. Sitten saikin taas uppoutua vain kuuntelemaan. ”Yeah, cinema arts and media”, Jonah kertoi Hugolle, ”I don’t live on campus, though. I got my own apartment.” Ja sitten Hugo ehdotti, kuinka niiden täytyisi pitää bileet siellä. ”That’s a great idea! Damn, I want to plan, like, right now! Should we go eat and plan, there was a diner somewhere nearby, right, Levi?” Jonah puhui innokkaasti suurin piirtein hengitystaukoa pitämättä. ”Yeah, there was”, Levi naurahti poikaystävänsä innokkuudelle, ”if you want to go there, I’m in.”
Syöminen Jonahin ja Hugon seurassa ei ideana ollut välttämättä kovin houkuttava, mutta nälkä Levillä oli kyllä oikeasti. Kauan niiden ei enää tarvinnut ajella, vaan Jonah oli muistanut oikein; joku pieni diner se siellä näkyi edessä. Jonah siis ajoi sen pihaan ja ne kaikki yhteistuumin astelivat ulos autosta. Auton ulkopuolella Jonah yritti tarttua kiinni Levin käteen, mutta Levi veti kätensä heti pois siitä kosketuksesta. Niinpä Jonah vain puuskahti myötätuntoisesti, vei käden Levin lanteille ja suukotti sitä poskelle. Levi hymyili vaikeasti poikaystävälleen, ja sitten myös Rhodesinperkeleelle, jonka läsnäolo teki niistä hellyydenosoituksista vaikeita. Ei Levi pitänyt julkisista hellyydenosoituksista muutenkaan, mutta Hugon seurassa ne olivat jotenkin erityisen vaikeita. Yllättäen Levi oli niiden ajatuksiensa ajan vain katsonut Hugoa, ja se juoksi nopeasti muodostuvaa häpeän tunnetta karkuun menemällä Jonahin perään. ”I’ll visit the men’s room and order. What do you guys want?” Se kyseli. Maksupolitiikasta voitaisiin sitten kuulemma sopia myöhemmin.
Jonkun burgeriannoksen pyydettyään Levi ja Hugo sitten astelivat yhteistuumin ikkunaloossiin, jonka nahkaiselle penkille Levi sujahti ensin, sai yllättäen Hugon viereensä. Kai se olisi jotenkin kuvitellut, että Jonah olisi istunut sen vieressä. Levi tunsi jännityksen lisääntyvän, kun se joutui olemaan siinä kahden Hugon kanssa. Viimeksi Hugo oli nähnyt sen ihan erilaisena – mitähän se siis nyt ajatteli? ”Did you have fun?” Se kyseli omaa mieltään helpottaakseen, viittasi kysymyksellä siihen Kentuckyn reissuun.
|
|
johtokunta
| 31 peliviestiä
|
You got me under your influence
|
Jan 11, 2019 13:23:51 GMT 2
Kirjoittanut jenni Jan 11, 2019 13:23:51 GMT 2
Kun Jonah kertoi opiskelevansa elokuvatieteitä, Hugon suusta pääsi ihaileva huokaisu. "That sounds cool", se henkäisi kiinnostuneena ja katsoi Jonahin sivuprofiilia uteliaana, "what that means? What kind of studies do you have?" Haltioituneena Hugo sitten kuunteli Jonahia, kun tämä lyhyesti kertoi jotain opiskelualastaan. Sitten se kyllä kertoi myös asuvansa kampuksen ulkopuolella. Hugon kiinnostus opiskeluasioihin lakkasi kutakuinkin siihen, sillä se oman asunnon mainitseminen toi jotain aivan muuta sille mieleen. "Why haven't you told that me before, Levi?" Hugo älähti ja läppäisi kevyesti pelkääjän paikalla istuvaa Leviä olalle. "We should throw a party in your apartment, Jonah!" se jatkoi innostuneena – saaden saman tien myös Jonahin innostumaan ajatuksesta. Toinen oli jo etsimässä heille heti taukopaikkaakin, sellaista, jossa he voisivat istua alas syömään ja suunnittelemaan juhlia. "I knew I'm gonna like you, bro", Hugo virnisti Jonahille ja taustapeilin kautta he vaihtoivat suorastaan veljellistä yhteyttä henkivän katseen.
Sellainen moottoritien varrella sijaitseva diner tuli kuin tulikin vastaan melko pian, ja pian Jonah oli pysäköinyt auton sen pihalle ja he pääsivät nousemaan ulos. Levi ja Jonah vaihtoivat siinä jotain hellyydenosoituksia, mille Hugo vain nakkeli itsekseen niskojaan. "Okay, I know age or gender doesn't matter but c'mon, get a room, guys", se valitti ja levitteli käsiään, "you've got company now. And we have Vandy's best party to organize." Heidän katseensa kohtasivat Levin kanssa, kunnes toinen kipitti poikaystävänsä perään. Hugo seurasi kaksikkoa, ja sisällä Jonah ilmoitti voivansa käydä miestenhuoneen kautta tilaamassa. Tiskin yläpuolella olevassa ruokalistassa oleva burgeriannos kuulosti hyvältä, myös Levin mielestä, joten he molemmat päätyivät ottamaan samanlaiset annokset. Hugo antoi Levin valita heille pöytäloossin, ja laski sitten takapuolensa tämän viereen samalle puolelle pöytää.
Hugo riisui hieman nahkatakkia yltään ja jätti sen vain penkin ja selkänsä väliin. Puhelimensa se kaivoi taskustaan ja asetti pöydälle eteensä. Nopeasti Levi oli kuitenkin rikkomassa hiljaisuutta. "What? Like now with you guys? Sure!" Hugo naurahti, sillä käsitti kysymyksen ensin väärin, mutta sitten Levin oikaisusta onnistui palauttamaan Kentucky-viikonlopun mieleensä. "Oh, yeah. It was super fun. Why you didn't come with us?" Hugo kysyi ja kiitti sitten ohimennen tarjoilijaa, joka toi heille jo virvoitusjuomat. "But I get it. You two had some quality time together – aww", Hugo kallisti hieman päätään ja virnisti sanojensa perään. "And that's ok. Your boyfriend seems a nice guy. I can't wait our party!" Sitten se mukava tyyppi jo liittyikin heidän seuraansa. Purilaisannokset kuulemma tulisivat tuota pikaa pöytään. "Partyy!" Hugo huudahti riemuissaan ja läppäisi ylävitoset Jonahin kanssa ennen kuin tämä kömpi pöydän toisella puolella olevalle penkille.
Pian hampurilaisannokset tulivat ja keskeyttivät lähinnä Hugon ja Jonahin välisen vauhdikkaasti alkaneen keskustelun tulevista juhlista. Välillä Hugo innostui niin paljon, että liikehti siinä penkillä hienoisesti, nojautui välillä Leviäkin kohti alitajunteisesti, eikä Jonahkaan tuntunut kiinnittävän asiaan mitään huomiota. Hugo nappaili ranskalaisia suuhunsa ja välillä mutusti hampurilaistaan. Vähän väliä otettiin myös pillistä huikkaa, ja Coca-Colan tuttu ja turvallinen maku huuhteli ruoanjämät hampaiden väleistä. Jossain välissä Jonah intoutui näyttämään kuviakin asunnostaan, mikä tietysti lietsoi Hugon innostusta entisestään, kun hän pääsi asettamaan bilevisionsa oikeaan miljööseen. "Gosh, I can not wait", Hugo huokaisi haaveellisena, kun oli saanut syötyä burgerinsa. "Hey, where's the men's room, by the way?" se sitten vaihtoi aihetta, katsoi kysyvästi Jonahia ja kampesi jo itsensä ylös, kun ranskalaisia oli jäljellä enää muutama ja cokis oli juotu puolilleen. "I'll be back soon", kommentoitiin sitten Jonahille ja Leville, ennen kuin lähdettiin kohti Jonahin osoittamaa suuntaa.
|
|
johtokunta
| 164 peliviestiä
|
You got me under your influence
|
Feb 2, 2019 20:23:40 GMT 2
Kirjoittanut nepa Feb 2, 2019 20:23:40 GMT 2
Jonah oli kyllä varsinainen moottoriturpa. Toki se oli hyvä asia, koska se piti Levin ja Jonahin suhteen tasapainossa; kun Levi ei puhunut, niin Jonah kyllä puhui. Ja toisinaan ihan ärsyttävyyteen asti. Itse asiassa nykyään Levi tuntui ärsyyntyvän hyvin usein siitä, että Jonah ei ollut hetkeäkään hiljaa. Samanlaista se oli kyllä kaikkien ihmisten seurassa, ja nyt, kun se joutui istumaan kahden äänekkään ihmisen seurassa samassa autossa ilman hätäuloskäyntiä, Levin pää meinasi räjähtää. Se tilanne oli muutenkin jo ihan ahdistava; Hugon läsnäolo siellä takapenkillä olisi ollut harvinaisen selvää jo ilmankin, että se puhui. Ja kosketteli. Levi käänsi päätään katsahtaakseen sitä olalle läpsäissyttä Hugoa pahaan sävyyn, koska se ei ollenkaan arvostanut sitä. Ei kosketusta eikä puhetapaa. Sitä, että Hugo puhui kuin ne olisivat jotain parhaimpia ystäviä. Mitähän Jonahkin oikein ajatteli?
Hetkellisen tauon Levi ainakin sai siitä autossa istumisesta siinä vaiheessa, kun ne päättivät mennä syömään. Tai siis, ei Leviltä oltu mitään kysytty – se vain alistui kohtaloonsa, kun ei kuitenkaan olisi saanut tahtoaan läpi. Levi olisi tahtonut sen silmissä kiusallisen matkan loppuvan niin pian kuin mahdollista nälästä huolimatta. Aikaisempaa kiusallisempaa Jonah yritti tehdä kaikesta niillä hellyydenosoituksillaan, vaikka tiesi, että Levi ei niistä välittänyt julkisilla paikoilla. Eikä kyllä muutenkaan. Ei ainakaan Jonahilta. Kädet syvällä housujen taskussa Levi sitten asteli sisälle pieneen dineriin, ja joutui saman tien olemaan kahden Hugon kanssa. Ei Jonah tahallaan sinne vessaan lähtenyt, mutta kyllä se silti otti päähän. Niinpä Levi siirtyi Hugon kanssa yhteen loossiin ja joutui yllättymään, kun Hugo sillä tavoin istutti soman pikku takapuolensa samalle penkille. Se oli kuitenkin kestettävä. Itse asiassa nuorukainen yritti olla oikein kohteliaskin, kun aloitti keskustelun. Katui sitä kyllä saman tien, koska Hugo se heitti läppää. Kai? Saattoi se oikeastikin ymmärtää kysymyksen väärin, mikä oli kyllä outoa. ”Back in Kentucky?” Se kysyi oudoksuen Hugon vastausta. Sen jälkeen Levi ei enää mitään kerennytkään kommentoida, kun Hugo aloitti puhumaan liikaa, jotain Jonahin ja Levin suhteesta siinä kommentoi. Jonah kuulemma oli mukavan oloinenkin. Niinhän se oli, mutta ei parisuhdemielessä. Jonkin epämääräisen muminavastauksen Levi siis osasi vain antaa, vaikka normaali, parisuhteessa oleva ihminen varmaan kehuisi kumppaniaan. Tai edes vittu vastaisi sanoin.
Jonahin paikalle saavuttua Levi saikin sitten olla hiljaa. Se yritti parhaansa mukaan sulkea korvansa niiden kahden kovaäänisen jätkän huutaessa kilpaa ideoita ja mielipiteitä. Pariin otteeseen Levi kyllä väkisinkin havahtui todellisuuteen, kun Hugo nojasi lähemmäs. Silloin Levi vain siirtyi kauemmas vaikeana ja jatkoi syömistä. Ja ensimmäisenä se niistä söikin – kaksi muuta jätkää keskittyivät enemmän keskusteluun. Levi oli kerennyt kaivaa puhelimensa esiin selatakseen Facebookin news feediä, kun Hugo sitten ilmoitti menevänsä vessaan. Levi katsoi hetken sen perään, ennen kuin Jonah oli taas kurottelemassa Levin kättä, joka sillä hetkellä piti kiinni kännykästä. ”He’s a nice guy”, Jonah kertoi, ”have you been hanging out a lot? It sounds like it.” Levi naurahti vaikeasti. ”No. Once, like I already told you. He’s just too, too familiar, with people”, Levi vastasi päätään pudistaen. ”It’s not a bad thing, now, is it?” Jonah hymyili ja lopulta sai napattua kiinni Levin ranteesta. ”I, uh, I’m gonna go visit the men’s room, too”, Levi hymyili ja nousi nopeasti ylös sujauttaen puhelimen takaisin housujensa taskuun.
Mutta ai niin – siellä vessassa oli Hugo. Fuck. Se tuli harvinaisen selväksi, kun Hugo oli juuri pisoaarin edessä. Ja siis pikku-Hugon kera. Ei Levi edes tiennyt, miksi, mutta se meni rikkomaan miestenhuoneen etikettiä antaessaan katseensa luisua alaspäin. Ja sen Hugo huomasi saman tien. Did you just look at my dick oli kysymys, joka sai Levin sydämen hyppäämään kurkkuun. Sisällä oli jotain pientä paniikkia, mutta Levi sai pahimman pidettyä sisällään. Tai niin se ainakin oletti – ei se tiennyt, miten paljon Hugo pystyi sitä lukemaan. ”What?” Se naurahti hermostuneesti. ”No, I didn’t”, se vielä jatkoi suurin piirtein samaan hengenvetoon. Hugo ei vaikuttanut uskovan. Se itse asiassa selvästi nautti siitä, että sai kuittailla Levin kustannuksella. Ihan samoja piirteitä sillä siis oli kämppiksensä Henryn kanssa. ”Fuck you”, se siis pudisteli päätään, kuitenkin lievästi huvittuneena. Vaikka Hugon edessä oli kiusallista kaivaa koisoa esiin, avasi kuitenkin Levi nappinsa ja vetoketjunsa. Sitten siirsi boksereitaankin ihan sen verran, että pystyisi suorittamaan tarpeensa Hugoon päin vilkaisematta. Ei se nimittäin halunnut tietää mitä Hugo teki.
Tarpeiden toimittamisen jälkeen Levi asetteli vaatteet takaisin päälleen pikavauhtia ja meni pesemään käsiään. Hugokin oli sinne kerennyt, ja Levi tuli siihen sen viereisen vesihanan luo. Se vilkaisia Hugon profiilia, jäi ehkä hetkeksi tuijottamaankin. Damn he was hot. Huuletkin siinä tuijottamisessa raottuivat auki, ja kun Hugo käänsi katseensa Leviin, Levi käänsi sen pois. ”When, uh”, Levi pudisti päätään saadakseen ajatuksensa takaisin raiteille, ”when will you have this party? I need to know when to stay away.”
|
|