You got me under your influence

LEVI'S OOTD

Kyllä Leviäkin oli yritetty kovin innokkaasti saada mukaan sinne Western Kentucky Universityn pippaloihin. Jossain vaiheessa alkoi itse asiassa vaikuttaa siltä, että se raahattaisiin sinne väkisin mukaan, ellei jotain hyvää tekosyytä tulisi keksittyä. Niinpä Levi oli mennyt tukeutumaan Jonahiin. Se oli mennyt kysymään, josko ne voisivat tehdä ihan kahdestaan jotain seuraavana viikonloppuna. Ja Jonahillehan se sopi varsin mainiosti – miksi ei olisi sopinut? Eivät ne olleet viettäneet laatuaikaa aikoihin, eivät ainakaan sen jälkeen, kun Levi oli paennut Jonahin entisestä kodista saadakseen olla rauhassa. Jonah siis oli ihan ymmärrettävistä syistä ollut ehdotuksesta ihan into piukassa ja alkoi heti varailla niille pientä mökkiä luonnon keskeltä. Siitä ne välttelivät pitkään, että lähtisivätkö Nashvillen ulkopuolelle vai eivät; Jonah olisi tahtonut lähteä kauas, kun Levi taas olisi tahtonut jumittua Nashvilleen. Niinpä kaksikko teki kompromissin ja päätti matkata Frankliniin, josta löytyi kaunista luontoa ja niitä mökkejä, joihin Jonahin oli jostain syystä ihan pakko päästä.

Levillä olisi todellisuudessa ollut sinä viikonloppuna jotain ihan muutakin tekemistä. Kuten opiskelu. Yllättävän hyvin se oli kuitenkin onnistunut heittämää aivot narikkaan ja vain olemaan. Se oli kaikki tasan Jonahin syytä; sillä jätkällä oli kummallinen tapa saada Levi rentoutumaan. Siksi oli melkein harmi, että Levi ei rakastanut sitä romanttisella tasolla. Ei, vaikka kuinka yritti. Siitäkin huolimatta Levi oli sinä viikonloppuna mennyt lausumaan rakkaudentunnustuksia niin vällyjen välissä kuin ulkopuolella ja muutenkin näyttänyt välittävänsä. Eikä Jonahissa totta tosiaan ollut mitään vikaa. Se oli huikea tyyppi, mutta ei vain Levin tyylinen. Kai se oli yksinkertaisesti too good for him.

Sekin viikonloppu tuli kuitenkin päätökseensä. Suhteellisen myöhään sunnuntaina ne pakkasivat tavaransa ja lähtivät ajelemaan takaisin kohti Nashvilleä. Se paluumatka oli kaikin puolin rauhallinen ja seesteinen, Levi vain seuraili vaihtuvia maisemia ikkunasta ja kuunteli rauhallista musiikkia taustalla. Sen rauhallisen olotilan rikkoi kuitenkin yksi helvetin puhelimen merkkiääni. Levi nosti puhelimen taskustaan käteensä, ja ihan varmasti sen sydän jätti lyönnin välistä, kun ruutuun pompahti uusi Snapchat-ilmoitus. Se oli viesti Hugo Rhodesilta. Suurin piirtein kylmää hikeä pukkasi pintaan, kun Levi avasi sovelluksen ja luki Hugon viestit. Se vinkui kyytejä kyytiä. Levi vilkaisi Jonahia vaikeasti, sitten käänsi katseen takaisin puhelimen näyttöön. ”Who is it?” Jonah kyseli uteliaana ja vilkaisi juuri sopivasti puhelimen näyttöä. ”Why is Hugo Rhodes snapping you? Do you follow him on Instagram? Did you participate in one of his giveaways?” Se kyseli. Levin poskia kuumotti. ”We, uh, we met at that Freshman party. He’s looking for a ride home.” Jonah oli tietenkin suostumassa, jolloin Levi alkoi näpytellä vastausta takaisin:



Niinpä auto kääntyi takaisinpäin ja kaksikko sai lähteä metsästämään Rhodesinperkelettä. Levi ei edes tiennyt, miten päin olisi ollut, kun he lopulta olivat päässeet Hugon kohdalle ja se availi takapenkin ovea. Sitten tervehti molempia iloisena. ”Hey”, Levi vain lausui jätkälle kiusalliset tervehdykset peruutuspeilin kautta sitä vilkaisten. ”Hey, I’m Jonah Colt. Levi’s boyfriend”, Jonah taas tervehti Hugoa paljon reippaammin. Oli ihan oma itsensä. Itsevarma ja iloinen itsensä.

Levi seurasi, kuinka Hugo alkoi kirjoittaa viestiä takaisin, mutta sitten lopetti. Oliko se kuitenkin muuttanut mielensä? Levi kerkesi vilkaista vieressä istuvaa Jonahia, mutta sitten Hugo jo oli vastannut. Sillä kertaa kuvalla. Se ei nyt ollenkaan yllättänyt, että Hugo otti itsestään kuvia, mutta hieman se hymiö ja kaikki ahdisti. Itse asiassa sitä vieressä istuvaa, sillä hetkellä tiehen keskittyvää poikaystävää tuli vilkaistua huolestuneena toiseenkin kertaan, mutta sitten Levi vain päätti näpäyttää näytön mustaksi ja laittaa puhelimen taskuunsa. Tuskin Hugo mitään vastausta kaipasi. Ja vaikka olisikin kaivannut, niin mitä Levi olisi edes vastannut? Ei se kehuihin osannut koskaan reagoida normaalisti. Eikä se Hugon kommentti välttämättä kehukaan ollut, jätkä se vaan oli onnellinen, että Levi suostui Jonahin kanssa hakemaan sen sieltä jumalan selän takaa.

Pitkältä tuntuvan ajon jälkeen kaksikko pääsi bussipysäkille, ja Levi tunnisti heti Hugon. ”That’s Hugo, slow down”, Levi nosti hieman ääntään Jonahille, joka teki työtä käskettyä ja ajoi auton tien sivuun. Sieltä se Rhodesinperkele sitten jo kipusi autoonkin ja Levi sai tervehtiä sitä vaikeaan sävyyn. Jonahin eleissä ei vaikeutta ollut laisinkaan – se esitteli itsensä Hugolle iloisena. Levi se itse asiassa oli jopa nojautunut hieman enemmän ovea päin, kun Hugo oli tunkenut päänsä sen ja Jonahin väliin. Levi vilkaisi niin Jonahin kuin Hugon suuntaan järkyttyneenä siinä vaiheessa, kun Hugo kertoi Levin kertoneen sille Jonahista. Tuntui siltä, että se oikein yritti antaa Jonahille sitä kuvaa, että ne olivat puhuneet jotain henkeviä ja olivat nyt kuin parhaita kavereita. Kauaa niiden ajatusten kanssa ei kuitenkaan tarvinnut painia, kun Hugo kosketti Leviä olkapäälle ja sai siten Levin säpsähtämään. Se oli ehkä vain pieni kosketus, normaali ele, mutta Levi ei siltikään ollut odottanut fyysistä kontaktia. ”You, too”, Levi vastasi niin kuin se oletti fiksun ihmisen vastaavan. Vihreät silmät tuli kohdistettua Hugoon, ennen kuin Levi pystyi taas ottamaan penkissä rennomman asennon.

Hugo ei taaskaan yllättänyt sillä, että se ei osannut olla hiljaa. Hieman se kyllä sai Levin hymyilemäänkin sillä innostuneella puheensorinallaan, mutta se hymy oli helppoa nielaista. ”We just needed to have a little getaway, you know?” Jonah naurahti Hugolle vastaukseksi. Levikin yritti siinä puuskahtaa mukana, mutta nopeasti Hugo oli jo vaihtamassa aiheita ja Jonah vastaamassa. Koko se tilanne oli kovaa vauhtia muuttumassa niiden väliseksi vuoropuheluksi, mikä ihme kyllä haittasi. Ei Levi edes tiennyt, miksi – se oli yleensä ihan onnellisena kolmantena pyöränä tai mieluummin poissa koko tilanteesta. Muisti Hugo Leviä tosin kerran muistuttaessaan lompakosta ja samalla huomaamattaan traumatisoivasta tapaamisesta Hugon kämppiksen Henryn kanssa. ”No problem. Your roomie Henry sure is an interesting person, though”, Levi puhui siitä kämppiksestä sarkastiseen sävyyn. Sitten saikin taas uppoutua vain kuuntelemaan. ”Yeah, cinema arts and media”, Jonah kertoi Hugolle, ”I don’t live on campus, though. I got my own apartment.” Ja sitten Hugo ehdotti, kuinka niiden täytyisi pitää bileet siellä. ”That’s a great idea! Damn, I want to plan, like, right now! Should we go eat and plan, there was a diner somewhere nearby, right, Levi?” Jonah puhui innokkaasti suurin piirtein hengitystaukoa pitämättä. ”Yeah, there was”, Levi naurahti poikaystävänsä innokkuudelle, ”if you want to go there, I’m in.”

Syöminen Jonahin ja Hugon seurassa ei ideana ollut välttämättä kovin houkuttava, mutta nälkä Levillä oli kyllä oikeasti. Kauan niiden ei enää tarvinnut ajella, vaan Jonah oli muistanut oikein; joku pieni diner se siellä näkyi edessä. Jonah siis ajoi sen pihaan ja ne kaikki yhteistuumin astelivat ulos autosta. Auton ulkopuolella Jonah yritti tarttua kiinni Levin käteen, mutta Levi veti kätensä heti pois siitä kosketuksesta. Niinpä Jonah vain puuskahti myötätuntoisesti, vei käden Levin lanteille ja suukotti sitä poskelle. Levi hymyili vaikeasti poikaystävälleen, ja sitten myös Rhodesinperkeleelle, jonka läsnäolo teki niistä hellyydenosoituksista vaikeita. Ei Levi pitänyt julkisista hellyydenosoituksista muutenkaan, mutta Hugon seurassa ne olivat jotenkin erityisen vaikeita. Yllättäen Levi oli niiden ajatuksiensa ajan vain katsonut Hugoa, ja se juoksi nopeasti muodostuvaa häpeän tunnetta karkuun menemällä Jonahin perään. ”I’ll visit the men’s room and order. What do you guys want?” Se kyseli. Maksupolitiikasta voitaisiin sitten kuulemma sopia myöhemmin.

Jonkun burgeriannoksen pyydettyään Levi ja Hugo sitten astelivat yhteistuumin ikkunaloossiin, jonka nahkaiselle penkille Levi sujahti ensin, sai yllättäen Hugon viereensä. Kai se olisi jotenkin kuvitellut, että Jonah olisi istunut sen vieressä. Levi tunsi jännityksen lisääntyvän, kun se joutui olemaan siinä kahden Hugon kanssa. Viimeksi Hugo oli nähnyt sen ihan erilaisena – mitähän se siis nyt ajatteli? ”Did you have fun?” Se kyseli omaa mieltään helpottaakseen, viittasi kysymyksellä siihen Kentuckyn reissuun.

Jonah oli kyllä varsinainen moottoriturpa. Toki se oli hyvä asia, koska se piti Levin ja Jonahin suhteen tasapainossa; kun Levi ei puhunut, niin Jonah kyllä puhui. Ja toisinaan ihan ärsyttävyyteen asti. Itse asiassa nykyään Levi tuntui ärsyyntyvän hyvin usein siitä, että Jonah ei ollut hetkeäkään hiljaa. Samanlaista se oli kyllä kaikkien ihmisten seurassa, ja nyt, kun se joutui istumaan kahden äänekkään ihmisen seurassa samassa autossa ilman hätäuloskäyntiä, Levin pää meinasi räjähtää. Se tilanne oli muutenkin jo ihan ahdistava; Hugon läsnäolo siellä takapenkillä olisi ollut harvinaisen selvää jo ilmankin, että se puhui. Ja kosketteli. Levi käänsi päätään katsahtaakseen sitä olalle läpsäissyttä Hugoa pahaan sävyyn, koska se ei ollenkaan arvostanut sitä. Ei kosketusta eikä puhetapaa. Sitä, että Hugo puhui kuin ne olisivat jotain parhaimpia ystäviä. Mitähän Jonahkin oikein ajatteli?

Hetkellisen tauon Levi ainakin sai siitä autossa istumisesta siinä vaiheessa, kun ne päättivät mennä syömään. Tai siis, ei Leviltä oltu mitään kysytty – se vain alistui kohtaloonsa, kun ei kuitenkaan olisi saanut tahtoaan läpi. Levi olisi tahtonut sen silmissä kiusallisen matkan loppuvan niin pian kuin mahdollista nälästä huolimatta. Aikaisempaa kiusallisempaa Jonah yritti tehdä kaikesta niillä hellyydenosoituksillaan, vaikka tiesi, että Levi ei niistä välittänyt julkisilla paikoilla. Eikä kyllä muutenkaan. Ei ainakaan Jonahilta. Kädet syvällä housujen taskussa Levi sitten asteli sisälle pieneen dineriin, ja joutui saman tien olemaan kahden Hugon kanssa. Ei Jonah tahallaan sinne vessaan lähtenyt, mutta kyllä se silti otti päähän. Niinpä Levi siirtyi Hugon kanssa yhteen loossiin ja joutui yllättymään, kun Hugo sillä tavoin istutti soman pikku takapuolensa samalle penkille. Se oli kuitenkin kestettävä. Itse asiassa nuorukainen yritti olla oikein kohteliaskin, kun aloitti keskustelun. Katui sitä kyllä saman tien, koska Hugo se heitti läppää. Kai? Saattoi se oikeastikin ymmärtää kysymyksen väärin, mikä oli kyllä outoa. ”Back in Kentucky?” Se kysyi oudoksuen Hugon vastausta. Sen jälkeen Levi ei enää mitään kerennytkään kommentoida, kun Hugo aloitti puhumaan liikaa, jotain Jonahin ja Levin suhteesta siinä kommentoi. Jonah kuulemma oli mukavan oloinenkin. Niinhän se oli, mutta ei parisuhdemielessä. Jonkin epämääräisen muminavastauksen Levi siis osasi vain antaa, vaikka normaali, parisuhteessa oleva ihminen varmaan kehuisi kumppaniaan. Tai edes vittu vastaisi sanoin.

Jonahin paikalle saavuttua Levi saikin sitten olla hiljaa. Se yritti parhaansa mukaan sulkea korvansa niiden kahden kovaäänisen jätkän huutaessa kilpaa ideoita ja mielipiteitä. Pariin otteeseen Levi kyllä väkisinkin havahtui todellisuuteen, kun Hugo nojasi lähemmäs. Silloin Levi vain siirtyi kauemmas vaikeana ja jatkoi syömistä. Ja ensimmäisenä se niistä söikin – kaksi muuta jätkää keskittyivät enemmän keskusteluun. Levi oli kerennyt kaivaa puhelimensa esiin selatakseen Facebookin news feediä, kun Hugo sitten ilmoitti menevänsä vessaan. Levi katsoi hetken sen perään, ennen kuin Jonah oli taas kurottelemassa Levin kättä, joka sillä hetkellä piti kiinni kännykästä. ”He’s a nice guy”, Jonah kertoi, ”have you been hanging out a lot? It sounds like it.” Levi naurahti vaikeasti. ”No. Once, like I already told you. He’s just too, too familiar, with people”, Levi vastasi päätään pudistaen. ”It’s not a bad thing, now, is it?” Jonah hymyili ja lopulta sai napattua kiinni Levin ranteesta. ”I, uh, I’m gonna go visit the men’s room, too”, Levi hymyili ja nousi nopeasti ylös sujauttaen puhelimen takaisin housujensa taskuun.

Mutta ai niin – siellä vessassa oli Hugo. Fuck. Se tuli harvinaisen selväksi, kun Hugo oli juuri pisoaarin edessä. Ja siis pikku-Hugon kera. Ei Levi edes tiennyt, miksi, mutta se meni rikkomaan miestenhuoneen etikettiä antaessaan katseensa luisua alaspäin. Ja sen Hugo huomasi saman tien. Did you just look at my dick oli kysymys, joka sai Levin sydämen hyppäämään kurkkuun. Sisällä oli jotain pientä paniikkia, mutta Levi sai pahimman pidettyä sisällään. Tai niin se ainakin oletti – ei se tiennyt, miten paljon Hugo pystyi sitä lukemaan. ”What?” Se naurahti hermostuneesti. ”No, I didn’t”, se vielä jatkoi suurin piirtein samaan hengenvetoon. Hugo ei vaikuttanut uskovan. Se itse asiassa selvästi nautti siitä, että sai kuittailla Levin kustannuksella. Ihan samoja piirteitä sillä siis oli kämppiksensä Henryn kanssa. ”Fuck you”, se siis pudisteli päätään, kuitenkin lievästi huvittuneena. Vaikka Hugon edessä oli kiusallista kaivaa koisoa esiin, avasi kuitenkin Levi nappinsa ja vetoketjunsa. Sitten siirsi boksereitaankin ihan sen verran, että pystyisi suorittamaan tarpeensa Hugoon päin vilkaisematta. Ei se nimittäin halunnut tietää mitä Hugo teki.

Tarpeiden toimittamisen jälkeen Levi asetteli vaatteet takaisin päälleen pikavauhtia ja meni pesemään käsiään. Hugokin oli sinne kerennyt, ja Levi tuli siihen sen viereisen vesihanan luo. Se vilkaisia Hugon profiilia, jäi ehkä hetkeksi tuijottamaankin. Damn he was hot. Huuletkin siinä tuijottamisessa raottuivat auki, ja kun Hugo käänsi katseensa Leviin, Levi käänsi sen pois. ”When, uh”, Levi pudisti päätään saadakseen ajatuksensa takaisin raiteille, ”when will you have this party? I need to know when to stay away.”