Just one word from her and my troubles are long gone

Oli suoranainen ihme, että Micah onnistui rauhoittamaan raivoisan blondin. Harvoin se nimittäin kuunteli ketään tai mitään, jos oli kerennyt tuohtua sellaisiin sfääreihin saakka, että oli hakkaamassa jonkun. Kai se hujoppi vaan osasi käsitellä Athenaa oikein. Se ei kertaakaan varsinaisesti käskenyt Athenaa lopettamaan, vaan rauhallisesti kertoi, että ei se kannattanut. Jos Micah olisi kehdannut Athenaa käskyttää, niin Athena ihan varmasti ei olisi alistunut sen tahtoon. Nyt blondi kuitenkin syvällä huokaisulla aloitti itsensä rauhoittamisen ja nosti katseensakin Micahiin kuin etsien siitä lisää syytä hengittää ja unohtaa sen punapäisen perkeleen. Kai se vähän auttoikin – ainakin blondi hymyili siinä Micahin typerälle kommentille ja sille tavaramerkiksi muodostuneelle hymylle. Samalla Athena havahtui siihen, ettei se ollut aikaisemmin edes kuullut Micahin sukunimeä. Tai sitten se ei ollut vaan kiinnittänyt huomiota siihen. ”Stop that”, Athena tokaisi liiankin pehmeästi silmiään pyöritellen. Blondin oli ollut tarkoitus sanoa se tiukasti, suorastaan käskyttävästi, mutta sillä hetkellä Micah oli kyllä onnistunut tuomaan Athenasta esiin puoleen, jota se piilotteli. Kyse taisi silti olla enemmänkin alkoholista, mutta eiköhän Micahillakin ollut siinä osuutensa.

Niihin viipyileviin käsiin Athena ei edes kiinnittänyt huomiota, kun oli niin kiireellä kaivamassa tupakkaa itselleen. Eipä blondi saanut sitä alun perin itselleen ottamaansa tupakkaa edes polttaa kuin henkosen verran, kun Micah oli jo kinumassa sellaista. Micah oli todella ollut täynnä yllätyksiä koko illan. Se näköjään oli piilomiehekäs, ihan vielä pelastettavissa oleva tapaus. Kyllä se ainakin sen punapään halut oli saanut kattoon, ja kieltämättä se tupakan pyytäminen sai Athenankin virnistelemään. Ite asiassa jopa katsomaan niitä ruskeita silmiä pidempään, eikä Micahkaan ollut ihan heti sitä katsekontaktia rikkomassa. Athenan se oli loppujen lopuksi rikottava – oli Athenan Micahille se tupakka tarjottava. Athena siis ojensi sille sen omansa, mutta kaivoi kyllä itselleen toisen. Sitäkään Athena ei kyllä kauaa kerennyt polttaa, ennen kuin se jo nauroi kippurassa Micahille, joka siinä istuessaan yski keuhkojaan pihalle yhden säälittävän henkäyksen vuoksi. Se ei edes tajunnut, kuinka paljon Micah sitä siinä tuijotti. Tuijottaminen ei kyllä ollut mikään varsinainen ihme, koska Micah ei ollut vielä kertaakaan nähnyt tai kuullut Athenaa nauravan sillä tavalla. Ei silti, se oli harvinaista herkkua ihan Athenallekin. ”Have you been hunting girls and stealing the taken ones?” Athena haastoi.

Athena vaihteli painoa jalalta toiselle polttaessaan tupakkaa vauhdikkaaseen tahtiin. Sillä ei koskaan polttamisessa kestänyt pitkään; sillä oli tapana vetää monta, pitkää henkosta putkeen. Keskeytyi se rauhoittavaan tahtiin polttaminen siinä vaiheessa, kun Athena keskittyi Micahin vastaukseen. Siinä se poika vannoi viattomuuttaan, vannoi melkein valaakin ja sai sen takia Athenan naurahtamaan. Melkoisen teatraalisesti se myös kertoi oman näkemyksensä tapahtuneesta, heilutti nyrkkiäkin ilmassa ja Athena ei voinut kuin pudistella päätään. Kuuli Bryanin nimenkin silloin ensimmäistä kertaa. Suuren määrän nimiä se oppi sinä iltana, kun ensin Micahin sukunimen ja sitten vielä Micahin hakkaajan etunimen. ”And that bitch? What was her name?” Athena koki tarpeekseen kysellä. Huomasi samalla ärsyyntyvänsä uudestaan, mutta ei niin pahasti, kuin aikaisemmin – nyt se koki jotain ihan toista tunnetta. ”Did you like it?” Athena kysyi sen Sarahin nimen kuultuaan. Micah oli hämmentynyt eikä selvästikään tiennyt, mistä Athena oikein puhui. ”Did you like it when she kissed you?” Se tarkensi kysymystään. Rintakehässä tuntui ikävä paine, kun Athena kuvitteli tilannetta päässään.

Ja sitten Athena istuikin jo Micahin sylissä. Se ei oikein tiennyt, että mikä voima sen siihen riivasi. Blondi olisi halunnut ajatella, että se johtui vain niiden haavojen tutkimisesta, että jotenkin siitä olisi helpompi katsoa. Toisaalta se kuitenkin tuntui ihan helvetin hyvältä, melkein luonnolliselta. Micahin keho hohkasi lämpöä Athenan kehoa vasten ja ne kädet, jotka Micah asetteli tukemaan blondia, meinasivat saada ajatukset sekaisin. Niiden haavojen hipelöinnin Athena kuvitteli kuitenkin auttavan siihen olotilaan. Niinpä se koski Micahia ensin kasvoista, sitten kyljistä. ”Some people don’t know that”, Athena suorastaan leperteli, ”they just see your face and think you’re worth banging.” Sen jälkeen Athena jäi taas hakemaan katsekontaktia. Jonkin kriisipuhelimen numeroa sen varmaan täytyisi kohta alkaa hakea puhelimestaan, koska se istui kyllä Micahin sylissä ihan sillä mielentilalla, että olisi tahtonut enemmän. Se Athenan liikahduskin aiheutti Micahin käsien harhailua, ja hetken blondi mietti, että olisiko pitänyt liikkua enemmän, jos se olisi myös saanut jätkän käsiä vaeltelemaan. Varsinkin sillä paljaalla alaselän iholla ne kädet tuntuivat sähköisiltä. Ajatuksia yritettiin saada pois Micahista keskustelemassa kyydin tilaamisesta, mutta ei siinäkään kauaa mennyt. Ei Athenan tarvinnut kuin kommentoida ”okay”, näpytellä kyyti, ja sitten mikään muu ei muuttunut. Athena saattoi vain heittää puhelimen takaisin laukkuun ja jatkaa istumista. Athena tosin kyllä vähän paransi asemiaan; se liu’utti lanteitaan ylöspäin niin, että pääsi lähemmäs Micahin keskivartaloa ja siten tunsi lisää sen kehosta itseaan vasten. Toinen käsi siinä oli kohta koskemassa taas niitä haavoja, kun toinen taas liukui Micahin niskaan hiuksia hipelöimään. Melkein siinä teki mieli lanteitakin alkaa pyöritellä kiusausmielessä, kun Micah ei laittanut yhtään millekään vastaan, mutta Athena päätti vain tukeutua intensiiviseen katsekontaktiin ja baby hairien hipelöintiin.

Kyyti saapui paikalle, mutta Athena oli niin omien ajatustensa vanki, ettei edes tajunnut sitä. Se oli siis Micah, jonka täytyi toimia. Se jälleen auttoi Athenaa omille jaloilleen, ja Athena osasi vain roikkua siinä kiinni hetken aikaa, kun jäi kaipaamaan sitä äskeistä intiimiä tunnelmaa. Micahia seurattiin kuitenkin mukisematta taksiin, ja Athena sujahti sen edestä peremmälle, istui sinne pitkää jätkää odottamaan. Athena yritti antaa sille tilaa, ja lopulta poika sinne taksiin pääsikin. Osoitteen ilmoittamisen jälkeen ne pääsivät matkaan. Blondi käänsi katseensa ulos ikkunasta, mutta salamana se käännettiin Micahiin, tai pikemminkin sen hiuksiin, kun se yllättäen nojasi päätään Athenan olkapäätä vasten. Missä tahansa muussa tilanteessa Athena olisi heti työntänyt sen pois, varmaan vetäissyt lättyynkin, mutta nyt se antoi jätkän nojata itseensä. Itse asiassa Athena painoi oman poskensa Micahin päätä vasten ja otti kaiken ilon irti siitä läheisyydestä. Sellaista Athena nimittäin sai harvoin, parhaimmillaan varmaan kerran vuodessa, eli se oli harvinaista herkkua se. ”You’re paying, just so you know”, Athena virnisti pää Micahin omaa vasten saadakseen oloaan edes hieman rennommaksi.

G-talon pihassa Micah sitten oikeasti maksoi kuljettajalle ja ne pääsivät yhdessä kävelemään kohti päärakennusta. Oikein kunnolla yhdessä, koska Micah tarjosi sille kättään ja sillä kertaa Athena liu’utti sormensa Micahin omien lomaan. Ei se edes välittänyt, vaikka siellä G-talossa kävi aiamoinen kuhina. Athena jopa kietoi toisen kätensäkin hetkellisesti jätkän käsivarren ympärille, painoi päätään sen käsivartta vasten, mutta lopulta irrotti otteensa pojasta kokonaan – niiden pitäisi päästä kävelemään portaita. Niitä olikin taas melkoinen määrä, mutta lopulta ne pääsivät oikeaan kerrokseen ja siellä Athena nyökkäsi Micahin mukaansa vessaan. Siellä nimittäin oli ensiaputarvikkeita. Vessan ovi avattiin ja siellä Micah pääsi kauhistelemaan itseään. ”Sit down”, Athena naurahti ja Micah istutti soman pikku takapuolensa vessanpöntön kannen päälle. Sillä välin Athena availi kaappia sen ensiapupakkauksen toivossa, ja sen saatuaan laski pakkauksen lavuaarin päälle ja änkesi taas Micahin syliin. ”I’ll hit you if you start to cry”, Athena uhkasi kastellessaan vanulappua desinfiointiaineella. Kirvelemättömällä, toivon mukaan.