|
Just one word from her and my troubles are long gone
|
Jan 10, 2019 0:49:36 GMT 2
Viimeisin muokkaus: Jan 10, 2019 1:07:48 GMT 2 | dara
Kirjoittanut dara Jan 10, 2019 0:49:36 GMT 2
wednesday, 22nd of august, 2018 happening @ a bar downtown starring micah & athena miksun ootd + tummat farkut // macarena vauhdissa ja armopala-aloitus urhealle nepa lle
Tummat kulmat painuivat ryppyyn ruskeiden silmien tutkiessa puhelimen näyttöä ja sitä keskustelua, joka Athenan kanssa oli viime minuuttien aikana käyty. Poskia kuumotti taas; mutta tällä kertaa Micah ei ollut varma johtuiko se niistä viesteistä vai siitä illan aikana nautitusta alkoholista, johon poika ei todellakaan ollut mitenkään tottunut. Hänellä ei ollut hajuakaan omista rajoistaan tai siitä kuinka paljon tarvitsi kurkusta kumota alas ennen kuin saavutettiin se tietty piste, se hyvä humala. Fuksibileitä ei oltu haluttu jättää väliin, koska tämähän oli yliopisto ja tätä varten nuorukainen oli Vandyyn saapunut - kokemaan sen kaiken, varsinkin ne osat, joita ei ollut koskaan ennen kokeillut. Baarikäynnit olivat varmaan laskettavissa yhden käden sormilla ja nytkin olo tuntui jotenkin hämmentyneeltä siinä pöytäryhmän ympärillä istuessa ja muiden oman linjan opiskelijoiden kanssa sosialisoidessa. Tuntui kokoajan siltä, että kaikki näkivät läpi sen, ettei Micah ollut mikään luontainen huvittelija - siitä valitusta asustakaan ei oltu vielä varmoja, vaikka ei kukaan ollut mitään negatiivistakaan sanonut ja poika oli jopa huomannut pari pidempää silmäystä viereisen pöydän tummahiuksiselta tytöltä, joka istui vain muutaman metrin päässä. Siihen meneillään olevaan keskusteluun oli osallistuttu hyvällä mielenkiinnolla aina siihen saakka, kun silmäkulmasta oltiin huomattu jotain tuttua. Kasvojen käännyttyä siihen suuntaan, ei samaa siluettia enää löytynyt; silti Micah olisi voinut vaikka vannoa, että oli nähnyt Athenan. Huonekaveriksi sattuman kaupalla valikoitunut tyttö oli vaikuttanut välttelevältä viimeiset pari päivää eikä ollut edes suostunut vaihtamaan numeroita nuorukaisen kanssa. Onneksi hän ei ollutkaan mikään toimeton typerys; aikaisemmin päivällä poika oli oikeasti nähnyt vaivaa siihen, että oli juossut pitkin kampusta etsimässä jotakuta, joka tunsi Athenan sen verran, että omisti tytön numeron. Kansliastakin olisi tietysti voitu käydä kysymässä, mutta Micah oli ajatellut musiikkilinjan olevan suhteellisen helppo arvaus, sillä eivät ne piirit nyt sentään niin suuret täälläkään olleet. Blondille oli lähetetty viestiä ehkä kymmenen minuuttia sitten, heti sen jälkeen kun poika oli luullut nähneensä tutun selän katoavan musiikista ja alkoholista nauttivaan väkijoukkoon. Mieltä oli jäänyt vaivaamaan se, miten ensitapaaminen oli päättynyt ja jostain syystä nuorukaista kalvoi uskomus siitä, ettei tyttö pitänyt hänestä. Eikä se vain voinut olla niin, hehän olivat huonekavereita. Vasen käsi kohosi ylemmäs sekoittamaan jo valmiiksi vähän sinne tänne sojottavia tummia hiuksia, saaden tukan näyttämään vielä enemmän siltä kuuluisalta bed hairilta. Viimeisimmät viestit mainitsivat taas ne orgiat ja Athena jopa lupasi mainita muutaman nimen, mikäli Micah niitä kaipasi. Kännykän näyttöä oli pakko kääntää itseä päin vierustoverin liikahtaessa äkillisesti, nuorukaisen tuntiessa sydämensä hypähtävän rinnassa - vaikka ihan kuin ketään muuta täällä pyörivää olisi muka kiinnostanut ne keskustelut. Tai kuumottanut sanan orgia käyttö. Sellainen oli luultavasti ihan tavallista muiden ihmisten keskuudessa; tai ainakin tyttö sai sen vaikuttamaan siltä. Hiuksia sukineet sormet laskeutuivat hipomaan ohimoa ja lopulta posken syrjää, pojan näpytellessä viimeisen viestinsä eteenpäin, huulten kaartuessa äkkiä ylöspäin kuin jonkin sätkyn saaneina. Mieleen oli noussut jokin ihan älytön idea ja mitä enemmän sitä ajateltiin, sitä järkevämmältä se tuntui ja sitä enemmän Micahin oli vain pakko toteuttaa se. Tämä sama tunne oli tunnettu niin monta kertaa aikaisemminkin ja joka kerta se aina päättyi siihen, että kaverit kuvasivat videota America’s funniest home videos -ohjelmaan, mutta poika ei oikeastaan välittänyt siitä, oliko kyseessä huono vai hyvä idea. Pitkä vartalo pomppasi pystyyn sohvan pehmeästä syleilystä samalla melkein edessä olevan pöydän kumoon kaataen, Micahin joutuessa pahoittelemaan läikähteleviä juomia ja pujahtamaan kauemmas muiden jalkojen yli ja penkkien ohitse. Leuka kohosi ylemmäs ja katse etsi tanssilattian yhteydessä olevaa dj-koroketta, hoksaten nopeasti jonkun yhtä lailla pitkänhuiskean kaverin soittamassa niitä samoja läpi kulutettuja kappaleita. Siihen suuntaan lähdettiinkin sitten nopeasti harppomaan eikä mennyt kauaa kun Micah oli onnistunut jo ripustautumaan korokkeen viereen, kurottaen sen ylitse lähemmäs musiikkivastaavaa, samalla hymyillen; mieleen oli noussut yksi ja ainoa kappale, joka oli vain pakko saada esittää. Pienen suostuttelun päätteeksi se tyyppi sitten lopulta lämpeni ja hiljensi musiikkia, ojentaen mikrofoonin korkokkeelle noussutta Micahia kohden. Siihen tartuttiin itsevarmoin ottein ja poika pyörähti ympäri, kumartaen yleisölleen, joka luultavasti vaikutti lähinnä hämmentyneeltä siitä äkiilisestä musiikin hiipumisesta. “Good evening to ya’ll”, Micah aloitti, huulten kivutessa vinoon virneeseen. “I’m sorry for this disturbance but… You know, sometimes a guy just has to do what needs to be done to get the attention of that one girl, who does not yet appreciate his efforts.” Jostain kauempaa kuului jotain epämääräistä miesäänen huutoa, ehkä buuasta, kuka ties, mutta Micah ei värähtänyt mihinkään paikaltaan. Katse ei edes etsinyt Athenaa yleisön seasta, vaan nuorukainen keskittyi vain siihen hetkeen, vetäen syvään henkeä ja ottaen muutaman sekunnin aikaa tasoittaa itsensä ennen kuin mikrofoni kohosi ylemmäs ja The Whon Athenan ensimmäiset sävelet täyttivät baarin pehmeästi laulettuina. Taustamusiikkia ei Micah kaivannut ja yleisökin hiljeni, kun suurin osa tajusi, että se hujoppihan osasi oikeasti jopa laulaa. Koko kappaletta ei alusta loppuun asti sentään vedetty, sillä Micah uskoi saaneensa viestin perille jo ensimmäisen kertosäkeen jälkeen - luomien taakse karannut katse avautui ja tällä kertaa blondia etsittiin jo ihmisten seasta. Laulun loputtua ei vastaanotto todellakaan jäänyt kylmäksi ja nuorukainen päätyi kumartelemaan varmaan kolmeen kertaan hurraaville opiskelijatovereille kunnes hypähti alas korokkeelta ja ojensi mikin takaisin dj:lle. Ympäri ei ehditty edes kääntyä kun Athenan ääni kuultiin jo selän takaa. “I knew you couldn’t resist letting me know what a bad idea that was! But damn, I feel so good.” Se saattoi myös olla se suonissa kiertävä alkoholi, joka sen olon niin hyväksi sillä hetkellä sai. Hymy vaan leveni.
|
|
johtokunta
| 164 peliviestiä
|
Just one word from her and my troubles are long gone
|
Jan 10, 2019 17:14:05 GMT 2
Viimeisin muokkaus: Jan 10, 2019 17:16:08 GMT 2 | nepa
Kirjoittanut nepa Jan 10, 2019 17:14:05 GMT 2
ATHENA'S OOTD + tattoos & septum ofcMicahin kanssa eläminen oli ollut juuri niin sietämätötä kuin Athena oli kuvitellut. Varsinkin sinä ensimmäisenä yönä blondi oli tulla hulluksi, kun se jätkä oli puhunut unissaan. Ihan tosissaan Athena oli kuvitellut jossain vaiheessa lopettavansa sen idiootin elinikäiset kärsimykset painamalla tyynyn sen naamaan, mutta murhasyytettä Athena ei ollut valmis ottamaan vastaan. Niinpä Athena oli tyytynyt välillä heittelemään jostain helvetin traktoreista höpöttävää jätkää kaikella, mikä vaan käteen sillä hetkellä osui. Kyllä se esimerkiksi heitettyyn tyynyyn aina havahtui, mutta ei siinä kauaa kestänyt, että se oli taas täysunessa ja saattoi puhuakin. At least he didn’t snore. Ei se kylläkään oikein mieltä lämmittänyt, koska Athena oli sen ensimmäisen viikon nukkunut erittäin huonosti eikä se meinannut saada hetkenkään rauhaa Micahista, joka oli tuntunut ottaneen Athenan henkiseksi tuekseen, vaikka Athena ei sellaiseen ollut missään vaiheessa lupautunut. Se seurasi Athenaa niin asuntolalla kuin kampuksella, ja Athenan täytyi ihan oikeasti tehdä töitä, että se pääsi siitä eroon. Athenan kylmä asenne ja viiltävät sanat eivät nimittäin vaikuttaneet siihen sitten ollenkaan. Jos Athena olisi ollut uskovainen, se olisi kiittänyt Luojaa siitä keskiviikosta. Silloin nimittäin järjestettiin fuksibileet, joihin Athena oli menossa – totta kai se ottaisi vastaan jokaisen mahdollisuuden vältellä Micahia. Sitä Athena ei nimittäin uskonut niissä bileissä näkevänsä. Heti keskiviikkona Athena siis sanoi heipat Micahille, eikä kertonut, minne edes oli menossa. Suunnan se otti yhteisillä luennoille tavatun Liamin luo. Se oli yksi ainoista tuttavuuksista, joiden kanssa Athenaa oikeasti kiinnosti viettää aikaa, ja sekin johtui tasan siitä, että se oli pantavan näköinen. Luultavasti Athenaa ei siis panemisen jälkeen enää sen seura kiinnostaisikaan. Joka tapauksessa kyseisen jätkän luona blondi kerkesi vetää hyvät pohjat, ja baarissa oli jo mukavassa humalassa, joka sai sen olemaan normaalin itsensä vastakohta. Siellä se silläkin hetkellä naureskeli ja puhui muille kuin olisi tuntenut ne monta vuotta. Blondi istui sohvalla joidenkin ihan tuntemattomien opiskelijoiden ympäröimänä kuin mikäkin kuningatar puhelin kädessään, ja sillä puhelimella se otti selfieitä kaikkien niiden ihmisten kanssa. Itse asiassa Athena oli niin sosiaalisella tuulella, että se oli mennyt hukkaamaan Liaminkin. Sitten Athenan puhelimen näyttöön syttyi valo viestin merkiksi. Se ei ollut tuttu numero – sen Athena tajusi saman tien, mutta avasi viestin kuitenkin. Athenan ilme oli varmaan näkemisen arvoinen, kun viestin lopussa luki it’s Micah sen vitun aurinkoisen hymiön kera. Totta kai Athenaa nyt ihan ensin mietitytti, että mistä Micah oli sen numeron saanut – mikä helvetin stalkkeri se oikein oli? Ei se yliaktiivinen poika kyllä sellaiselta vaikuttanut, mutta ei sitä koskaan voinut tietää. Micahin kanssa tekstailuun Athnena sitten uppoutui muutamaksi minuutiksi ja väänteli naamaansa kauhuissaan, kun Micah kertoi olevansa paikalla ja ilmeisesti oli nähnyt Athenankin. Kun se I have a surprise for you lävähti ruutuun, Athena oli kyllä valmis tappamaan Micahin. Athena vihasi yllätyksiä niiden kaikissa muodoissa, eikä se aikoisi ottaa sellaista vastaan ainakaan Micahilta. Sen sekavista ajatuksista ei nimittäin saanut mitään selkoa. Fuck. Kai se jätkä oli etsittävä, ennen kuin se kerkeäisi tehdä jotain typerää. Valitettavasti Athena oli liian myöhässä. Se ei edes kerennyt nousta seisomaan, kun musiikki yllättäen loppui ja tuttu ääni alkoi puhua. No fucking way. Vaikka Athena kuinka paljon toivoi näkevänsä unta, niin ei, kyllä siellä lavalla näkyi Micah, joka höpötti jostain huomion saamisesta. Onneksi kukaan ei varmasti tajuaisi kenelle se suklaasilmäinen jätkä lauloi. Tai sitten tajuaisi. Blondi nimittäin tunnisti saman tien The Who’n Athena –laulun soinnut ja vei kätensä hiustensa sekaan. Sen päässä pyöri varmaan miljoonia kirosanoja, kun se vain laski ylävartalonsa edessä olevalle pöydälle. Kyllä se jossain vaiheessa nosti päänsä sieltä ylös, siirsi samalla vaaleita hiuksia pois kasvojensa edestä, mutta piilossa se oli suurimman osan ajasta. Ei saatana, Athena halusi sillä hetkellä vain kadota. Se pöytäseurue nimittäin katsoi Athenaa kysyvällä katseella. Kovin montaa Athenaa siinä baarissa nimittäin tuskin oli. ”Do you date this guy?” Yksi niistä tytöistä kyseli ihastuneena. Ihan syystäkin – kyllä Micah taas näyttävästi lauloi ja varmasti sulatti äänellään sydämen jos toisenkin. ”No!” Athena huusi ja osoitti lavalle. ”I don’t even know this guy”, se vielä yritti madella pois siitä tilanteesta, mutta muut pitivät kaikkea vain vitsinä. Ainakin siitä naurusta päätellen. ”He’s a-dork-able”, se sama tyttö jatkoi. Athena taas sai tarpeekseen. ”Fuck him, seriously”, blondi pomppasi vauhdikkaasti ylös ja lähti marssimaan lavaa kohti. Suorastaan tömistelemään, koska se oli taas vaihteeksi vihainen. Vittuako Micah häpäisi sen kaikkien niiden ihmisten edessä. ”You fucking idiot!” Se huusi ruskeatukkaiselle nuorukaiselle, joka taas kertoi olon olevan hyvä. ”Why the fuck did you do that for?” Athena vielä jatkoi, sillä kertaa tönäisi Micahia voimakkaasti rintakehälle. Taisi se hujoppi siitä vähän tasapainoaankin menettää. ”I should smack you!” Se vielä huusi, mutta tyytyi sillä kertaa tarttumaan Micahia ranteesta ja vetämään sitä mukanaan sivummalle. ”I don’t date this guy!” Athena vielä julisti muille oppilaille, ennen kuin musiikki alkoi soida uudestaan ja Micah ja Athena katosivat näkyvistä. Varmaan niiden perässä oli silmäpareja, vaikka ne olivat jo päässeet hieman rauhallisempaan nurkkaukseen. Siellä seinän takana Athena irrotti otteensa Micahista ja katsoi sitä tiukasti. ”Why are you fucking obsessed with me?” Se kyseli. ”I don’t want to hang out with you! Don’t you get it?” Athena oli harvinaisen lähellä Micahia. ”You’re fucking annoying, you’re like a god damn puppy who keeps following me everywhere”, se annatti Micahille, ”and now you pull this stupid stunt! What do you think people will think now, huh? They think you’re my fucking boyfriend or something!” Athena kääntyi ympäri rauhoittaakseen itsensä ja vei kädet hetkeksi kasvojensa peitoksi.
|
|
|
Just one word from her and my troubles are long gone
|
Jan 10, 2019 18:39:07 GMT 2
Viimeisin muokkaus: Jan 10, 2019 18:40:06 GMT 2 | dara
Kirjoittanut dara Jan 10, 2019 18:39:07 GMT 2
Siis tietysti Micah oli odottanut jonkinlaista konfrontaatiota ja ehkä jotain kipakkaa kommenttia, mutta ihan siihen huutoon ja raivoon poika ei ollut valmistautunut, jolla Athena sitten lopulta itseään ilmaisi. Fucking idiot taisi olla jo joku lempinimi, niin paljon tyttö sitä hänelle viljeli - ja jossain toisessa yhteydessä se olisi varmaan voinut olla jopa ihan hyväntahtoinen, mutta nyt niistä kasvoista hohkasi vain suoranainen ärtymys. Vaikka ruskeat silmät keskittyivät siihen päätä lyhyempään raivottareen, välähti kasvoille hymy kun joku ohikulkeva poika taputti nuorukaista olkapäälle jotain that’s the way to get ladies attention, man tyylistä - hyväntuulisuus hohkasi koko humaltuneesta olemuksesta Micahin läimäistessä sen tuntemattoman kanssa vielä tottuneesti ylävitoset ennen kuin tyyppi jatkoi matkaansa ja Athena taas huutoaan. Kaikkien naisten huomiota ei poika tietenkään ollut halunnut tai kaivannut, vain sen yhden; ja olihan suunnitelma toiminut, sitä ei kukaan voinut väittää.
Why the fuck did you do that for? sai tummat kulmat kohoamaan, eikö se nyt ollut itsestään selvää? Rintakehään kohdistuva tyrkkäys sai jo entuudestaan hieman huojuvassa tilassa olevan pojan horjahtamaan askeleen taaksepäin, mutta se kasvoilla oleva hymy ei vain ottanut laantuakseen. “I wanted to get your attention and I couldn’t see you anywhere, so I just thought-”, lause ei todellakaan ehtinyt loppuun asti kun Athena jo uhkasi nyrkeillä, mutta sen sijaan, että olisi oikeasti heilauttanut lyönnin kasvoja kohden (joihin tyttö ei kyllä varmaan olisi edes ylettänyt kunnolla lyömään) nappasivatkin sormet kiinni Micahin ranteesta ja vetivät tämän mukaansa. Blondia lähdettiin seuraamaan kuuliaisena ja se muulle yleisölle osoitettu I don’t date this guy sai nuorukaisen vain nostamaan vapaaksi jääneen käsivartensa ylös johonkin heilutuksen tapaiseen, katseen kohotessa edeltä harppovasta Athenasta muihin ympärillä olijoihin, joista suurin osa näytti vain hymyilevän tai naureskelevan tilanteelle. Musiikki alkoi soida uudelleen ja hukutti suurimman osan äänistä alleen, kehojen alkaessa taas liikkua biitin tahtiin. Ja johan sitä omassakin kehossa kyettiin tuntemaan se tanssin kaipuu; jos blondi ei olisi retuuttanut poikaa perässään, olisi hän varmaan puhjennut johonkin freestyle-esitykseen siinä jo valmiiksi kaksikon ympärille muodostuneessa tilassa.
Rauhallisempi nurkkaus löytyi ja tyttö pysähtyi, pyörähtäen ympäri ja kiskaisten Micahin mukaansa lähemmäs seinustaa, näyttäen taas siltä, että halusi vähintään kietoa kätensä hänen kaulalleen - eikä välttämättä mihinkään halaukseen, vaan ehkä pikemminkin kuristusotteeseen. Olikohan Athena juonut tarpeeksi? Yleensä ihmisistä tuli paljon rennompia humalassa; ainakin kotipuolessa aikuiset olivat näyttäneet paljon hyväntuulisemmilta parin viinilasillisen jälkeen. Silmät seurasivat tytön ilmeitä ja Micah keskittyi siihen kuulemaansa tilitykseen, mutta katse harhaili pitkin kasvojen piirteitä ja vahingossa niitä liikkuvia huuliakin, kunnes nuorukainen tajusi mitä oli jäänyt tuijottamaan ja poskille lehahti taas se tuttu kuumotus. “But we’re roommates, we should get along and I want to hang with you”, tunnustus katosi sinne väliin, kun Athena vaan jatkoi menemään, sanoen ihan suoraan, ettei todellakaan halunnut hengailla hänen kanssaan. Kasvojen ilme muuttui kysyväksi ja hämmentyneeksi; miksi? Oliko hän tehnyt jotain? Vapaaksi otteesta päässyt käsi kohosi ylemmäs haromaan sekavaa tukkaa, Micahin ollessa vähintään ymmällään. Kyllä se jossain vatsanpohjassa sai ikävän muljahduksen aikaan, kun toinen noin suoraan inhonsa ilmaisi. Se lauluesitys oli tullut mieleen ihan aivan yllättäen, eikä Micah ollut todellakaan suunnitellut nousevansa sinne lavalle; eikä mielessä luonnollisesti ollut edes käynyt ajatus siitä, ettei se esitys ehkä lämmittänyt tytön sydäntä samalla tavalla. “I can just go back and tell everyone we’re just roommates”, poika ehdotti, antaen oikean kätensä heilahtaa sinne korokkeen suuntaan, käännähtäen itsekin samalla sivuttain kuin olisi ollut aikeissa jo lähteä toteuttamaan lupaustaan.
“But we’re friends, right? I mean, I don’t care about other people’s thoughts. C’mon, this will be fun! You can tell me the best drinks ‘cause I honestly have no idea what to get; like, how is it even possible there are so many options?” Anteeksipyytävä hymy valaisi kasvoja ja Micah heilahti paikoillaan kohti selkänsä kääntänyttä blondia, joka näytti hierovan jo kasvojaan turhautuneisuudesta. “Or I can go sing another song that doesn’t have anything to do with you and everyone will just think I’m drunk.” Se alkoi jo kuulostaa ihan hyvätä suunnitelmalta. Ja olihan hän jo aika humalassa. Käsivarret tuntuivat kevyiltä ja niin myös koko loppu ruumis - ja seuraavassa hetkessä poika oli jo vetämässä wave-liikettä käsillään, päätyen lopulta johonkin bodywaveenkin typerästi virnistäen, toivoen että Athena lämpiäisi. Niin ei kuitenkaan käynyt; tyttö vaikutti vain raivostuvan lisää pelleilystä, Micah ei kuulemma ottanut tätä tosissaan. Kasvojen ilmeet vaihtuivat taas hälyttävällä vauhdilla hämmennyksestä anteeksipyytävään, nuorukaisen seisahtuessa aloilleen. Huuto kertoi taas lisää siitä, että blondi ei todellakaan halunnut hengailla hänen kanssaan eikä ainakaan auttaa missään alkoholin valitsemisessa, tällä oli muutakin tekemistä ja ilmeisesti seuraa. Micah oli jo avaamassa suutaan, muttei taaskaan ehtinyt ilmaista itseään ennen kuin Athenalle riitti ja yhtäkkiä tyttö oli jo viilettänyt pojan ohitse. Vasen käsi yritti automaattisella liikkeellä tarttua toisen käsivarteen, koska eihän hän nyt halunnut tämän tilanteen näin menevän, mutta blondi vain ravisti sen irti jotain räyhäten - ja niin ruskea katse jäi vain katsomaan loittonevaa selkää.
Jotenkin ne kädet taas eksyivät sinne hiuksiin ja lopulta raapimaan tutulla liikkeellä poskea, Micahin näyttäessä vähintään pöllämystyneeltä. Paikoillaan pyörähdettiin eri suuntiin, kun ei tiedetty mitä tehdä ja minne mennä; se nyt oli selvää, ettei Athenan perään ainakaan kannattanut lähteä. Omaa pöytäseuruettakaan ei enää löydetty, hänellä oli muutenkin huono muisti ja hämärässä baarissa kaikki pöydät näyttivät samanlaisilta. Syvä henkäys karkasi rintakehältä ja lannistuneena poika lopulta suunnisti ihmisiä pursuavan tiskin luokse, pysähtyen jonkun tuntemattoman punatukkaisen tytön taakse. Ilmeisesti toinen oli humalassa, sillä juuri kun Micah oli osunut paikalle päätyi naisenalku horjahtamaan taakse varmaan johonkin kompastuessaan. Refleksinomaisesti kaatujasta napattiin kiinni woahin saattelemana ja sirompi selkä painui vasten omaa vartaloa, kunnes se bilettäjä saatiin tuettua takaisin omille jaloilleen. Tytön käsissä ollut drinkki oli läikähtänyt ja ilmeisesti vielä osittain nuorukaisen päälle ja nyt katse laskeutui tutkimaan paitaa hämmästyneenä. “Oh! I’m so-so sorry oh my god! Thank you”, tuntematon tyttö aloitti käännyttyään ympäri tutkimaan pelastajaansa. “Sorryyy-yy, I just tripped, ohmygod I’m so glumsy! I’m Sarah”. Poika vain pudisti päätään Sarahiksi esittäytyneelle, puolittaisen virneen noustessa kasvoille, vaikka sen hetkinen fiilis ei nyt ihan järjettömän iloinen ollutkaan. “It’s fine, really, I’m glad I catched you.”
|
|
johtokunta
| 164 peliviestiä
|
Just one word from her and my troubles are long gone
|
Jan 10, 2019 19:40:02 GMT 2
Viimeisin muokkaus: Jan 10, 2019 19:44:43 GMT 2 | nepa
Kirjoittanut nepa Jan 10, 2019 19:40:02 GMT 2
Athenaa ei oltu koskaan häpäisty sillä tavalla. Micah ei todella tajunnut, että mitä oli taas kerran aiheuttanut käytöksellään. Se vittu kuvitteli tekevänsä ja sanovansa kaikkea ihan hyväntahtoisesti, mutta todellisuudessa käyttäytyi harvinaisen vittumaisesti. Se paljastuisi kohta pahemmaksi ämmäksi kuin Athena. Athena ei sentään esittänyt mukavaa vaan antoi Micahin suoraan kuulla kunniansa. Se jätkä oli siis varsinainen susi lampaiden vaatteissa. Athena olisi tahtonut olla raivoamatta siinä ihmisten edessä, mutta Micah oli kyllä taas onnistunut ajamaan blondin tilaan, josta ei ollut paluuta. Erityistaito se oli sekin. Micah siinä vielä heitteli ylävitosia jonkun ihan tuntemattoman jätkän kanssa, ja se sai Athenan ahdistumaan kahta kauheammin. Se nimittäin tajusi, että ihan oikeasti moni silmäpari seurasi sitä tilannetta. Athena ei siis aikonut jäädä miksikään muiden viihdykkeeksi. Niinpä se nappasi kiinni Micahin ranteesta ilmoittaen, ettei niillä ollut yhtään mitään meneillään, ennen kuin vei Micahin rauhallisemmalle alueelle.
Siellä Athenan oli helppoa raivota. Fiksuinta olisi ollut kyllä vain lähteä ja jättää hujoppi oman onnensa nojaan; kaikki, mitä se sanoi, vain lisäsi sitä raivon tunnetta. Athena melkein pelkäsi itseään sillä hetkellä. Micahia ei kyllä vaikuttanut pelottavan – epäilyttävän hiljainen se oli kyllä. Sen sentään pystyi tunnustamaan, että tahtoi hengata Athenan kanssa. Athenan tunteet olivat taas ihan erilaiset. Se tahtoi mieluusti pysyä niin kaukana Micahista kuin mahdollista. Sillä hetkellä se oli kyllä niin lähellä, että joku saattoi kutsua sitä jo ahdisteluksi, mutta kai Athena yritti tehdä pienestä vartalostaan jotenkin uhkaavamman sillä tavoin. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan se ei nimittäin ollut uhkaava. Ehkä tatuoinnit ja septum toivat katu-uskottavuutta, mutta siihen se sitten jäikin. Athena kurtisti kulmiaan, kun Micah vaikutti muuttuvan ihan maansa myyneeksi niiden kaikkien kommenttien jälkeen. ”No, you can’t!” Blondi huudahti ja kääntyi sitten jo ympäri, ettei sen enää tarvitsisi katsoa sitä maailman pirteintä hymyä. Oli sen kuitenkin pakko, koska pian Micah jo väitti niitä ystäviksi ja kertoi toisenkin vaihtoehdon, jolla parantaa jo tehty virhe. Sitten se taas heilui kuin olisi saanut epileptisen kohtauksen. ”You’re not even taking me seriously, are you?” Se joutui taas korottamaan ääntään, vaikka hetkeksi kuvitteli rauhoittuneensa. ”First of all, I’m not your friend! I don’t want to recommend any drinks for you or, or even look at you!” Se pudisti päätään, taisi osoittaakin Micahia sirolla sormellaan. ”Find your own god damn company and leave me the fuck alone!” Blondi huusi melkein epäreilulla tavalla.
Sitten Micah onnistuikin taas näyttämään siltä, että se purskahtaisi ihan kohta itkuun. ”Oh God, would you just man up!” Äänesävy oli melkein jo epätoivoinen, kun Athena nosti kätensä Micahin olkapäille, mikä sekin kävi työstä. ”You’re such a turnoff!” Se ravisti hujoppia muutamaan kertaan. ”Fuck this”, Athena lopulta päätti luovuttaa, koska ei sillä ollut mitään tarvetta olla siinä Micahin luona, vaikka Micah sitä kuinka paljon tahtoisikin. Vaikka ne olivat kämppiksiä, ei se ollut Athenalle mikään helvetin velvoite. Micah oli aikuinen mies, vaikka pikkupojalta vaikuttikin, ja pystyi ihan hyvin selviämään yksinkin ilman Athenan helmoissa roikkumista. Syvään huokaisten blondi päätti ensin kääntyä baaritiskillä muutaman shotin verran (niitä tarvittiin), mutta sitten se käveli tupakkakoppiin. Syöpäkääryleen se kaivoi huultensa väliin laukustaan ja sytytti sen. Se tuntui edes hetkellisesti antavan helpotusta kireisiin hermoihin. Parempi olo oli ainakin siinä vaiheessa, kun Athena löysi sieltä tupakkakopista Liamin, jonka silmät olivat melkein koko ajan kiinni Athenan rinnoissa. Ei se kai ihme ollut, kun Athena juuri sinä päivänä päätti jättää rintaliivit asuntolalle ja nännilävistykset ne sieltä väkisinkin vilkkuivat paidan läpi. Athena siis vain nautti siitä huomiosta, ja kieltämättä mietti, että voisi nyt saman tien flirttailla Liamille niin, että se veisi Athenan kotiinsa. Silloin Athenan ei tarvitsisi enää huolehtia siitä, että törmäisi Micahiin ja menettäisi hermonsa uudestaan.
Sen illan aikana Liamin kanssa tulikin kiehnättyä niin läheisissä tunnelmissa, että heikompia hirvittäisi. Se jätkä oli tarjonnut Athenalle juomiakin ja juottanut sen niin känniin, että saanti sinä iltana oli taattu. Ei kyllä sillä, että blondi olisi muutenkaan vaikea hurmattava. Liamin sylissä Athena istuskeli vielä silloinkin, kun jostain alkoi kuulua fight, fight ääniä. ”A fight! Let’s go check it out”, Liam innostui ja Athenan oli siirryttävä pois sen lämpimästä sylistä. ”Are you serious?” Athena kysäisi närkästyneenä. Joku helvetin tappeluko oli mielenkiintoisempi kuin se itse? Men Athena pyöritteli silmiään, mutta lähti sitten seuraamaan Liamia, joka raivasi niille melkein eturivin paikan. Järjestysmiehiä sinne ei näköjään vielä ollut eksynyt. Athena joutui taas kuikuilemaan sieltä ihmisten olkien takaa nähdäkseen jotain, mutta lopulta tunki päänsä jonkun tuntemattoman jätkän kainalon ali ja näki jotain, mitä ei todella ollut kuvitellut näkevänsä. Siellähän oli toisena osapuolena Micah, joka oli ihan alakynnessä. Ei Athena tiennyt, että miksi vitussa se koki tarvetta mennä puolustamaan sitä idoottia, mutta yhtäkkiä se oli siellä tappelijoiden vieressä. ”Hey, asshole!” Athena huudahti ja tarttui sitä varmaan kaksi kertaa isomman miehen takkiin kiinni Micahia suojellakseen. ”Leave him alone!” Se huusi vihaisena ja jatkoi edelleen sen miehen repimistä.
|
|
|
Just one word from her and my troubles are long gone
|
Jan 10, 2019 20:47:27 GMT 2
Viimeisin muokkaus: Jan 10, 2019 20:47:58 GMT 2 | dara
Kirjoittanut dara Jan 10, 2019 20:47:27 GMT 2
Would you just man up? Sitä miehistymistä oltiin käyty hyvin lähellä ihan vaan alle vuosi sitten ja jos nuorukaiselta itseltään kysyttiin, niin kyllä näin oli paljon parempi. Vanhemmuus olisi ollut jo ihan uuden asteen aikuisuutta - ja jotenkin ne Athenan sanat muistuttivat vain Charitysta ja siitä huudosta, minkä Micah oli tytöltä saanut sen jälkeen, kun oli tunnustanut, ettei ollut valmis mihinkään. Ja jonkun samanlaisen puheen äitikin oli pitänyt sitten, kun punainen bmw oli onnistuttu parkkeeraamaan kotipihaan. Tosin kumpikaan niistä ei ollut kuvaillut poikaa turn offiksi. Blondin ravistelu ei juuri maailmaa heiluttanut, hyvä kun toinen edes yletti ottamaan kunnollista otetta leveistä hartioista, jotka huojuivat paljon tytön omia korkeammalla. Suu jäi taas auki ja Athenan perään tuijotettiin jotenkin hylätyn näköisenä, eihän tämän nyt ihan näin ollut pitänyt mennä.
Baaritiskille saavuttuaan ja sen horjahtaneen tytön niin ritarillisesti pelastettuaan oli poika jo keskittymässä pohtimaan mitä tahtoisi juoda, mutta se Sarahiksi esittäytynyt punapää jäi katsomaan häntä jotenkin hämmentävästi päästä varpaisiin. “Hm?” Micah lopulta hymähti kun ei muutakaan osannut, tavaramerkiksi muodostuneen hymyn valaistessa taas kasvoja. “Aren’t you that guy who just like ten minutes ago sang on the stage?” Toinen kysyi, vieden samalla sen käsissään olevan drinksun kasvojensa tasalle, napaten pillin kielensä ja hampaidensa väliin, vieläkään katsettaan mihinkään kääntämättä. Nuorukainen päästi hapuilevan naurahduksen ja liikahti paikoillaan vaikeana - se lavalle nouseminen ja itse esiintyminen ei ollut koskaan ollut vaikeaa, mutta nämä sitä seuraavat keskustelut olivatkin sitten joku aivan toinen luku. Lopulta Micah kuitenkin päätti, että nyt oli hetki ottaa itseä niskasta kiinni; ja siinä varmaan auttaisi lisäannos jotain alkoholipitoista. Niinpä poika vastasi myöntävästi ja samalla joku takana odottava janoinen hiillosti häntä siirtymään eteenpäin, mikä pakotti pidemmän kehon liikahtamaan lähemmäs sitä punapäätä, jonka ilme näytti jotenkin nälkäiseltä. Ei mennyt kauaa kun Micah löysi itsensä jo tiskin ääreltä ja lupautui vielä maksamaan Sarahin juomankin, tytön kysellessä opiskelusta ja musiikista ja esiintymisestä - juurikin niistä aiheista, jotka saivat kielenkannat liikkeelle ja leveän hymyn piirtymään kasvoille.
Kun juomat ja pari shottia oli saatu tiskiin ja ne jälkimmäiset huitaistu kertaheitolla alas irvistyksen kera, lähti Sarah johdattamaan poikaa kauemmas tiskista ihan kädestä pitäen. Micah luonnollisesti seurasi perästä, olihan tähän jo totuttu. Sitä pituutta kun luoja oli pojalle niin järjettömästi suonut, heilahti pää suurimman ihmismassan yläpuolella tai ainakin niin korkealla, että nuorukaisella oli suhteellisen esteetön näkyvyys - ja ihan vahingossa ruskea katse sitten osuikin jälleen Athenaan, joka oli löytänyt itselleen seuraa. Tyttö oli kumartunut tuntemattoman pojan puoleen ja käytännössä katsoen järjestänyt itsensä tämän syliin, kaksikon jutellessa jotakin; eikä Micah oikeastaan edes halunnut tietää mitä aihetta ne vaihdetut sanat sivuuttivat. Kasvot käännähtivät pois päin, mutta jokin pettymys taisi silti vatsanpohjaa kouraista ennen kuin Sarah kiskoi taas kädestä ja johdatti nuorukaisen yhden syrjäisemmän pöydän luokse. Siinä sitä aikaa sitten kuluikin, tytön esittäessä jatkuvasti kysymyksiä, hymyillessä nätisti ja nauraessa lähestulkoon kaikelle, mitä Micah keksi suustaan päästää, hivuttautuen hetki hetkeltä lähemmäs. Omiin juttuihin ja ajatuksiin oltiin niin oppoutuneita, ettei lopulta edes tajuttu, että Sarah oli kumartunut jo ihan järjettömän lähelle - siihen havahduttiin vasta, kun tyttö äkkiä kietoi kätensä ihan onnellisesti selittävän pojan kaulaan ja veti lähemmäs, onnistuen sulkemaan johonkin monologiin päätyneen Micahin suun suudelmalla.
Siihen suudelmaan ei ehditty edes kunnolla vastata, hyvä kun nuorukainen edes tointui yllätyksestä, kun Sarah hävisi siitä kasvojen edestä ja jonkun käsi tarttui pojan valkoisen kauluspaidan etumukseen, Micahia ylös penkistä vetäen. “What-”, oli kaikki mitä suusta ehdittiin päästää jonkun suunnilleen yhtä pitkän kaverin repiessä nuorukaisen jaloilleen, ladaten melkein saman tien oikein hyvin keskitetyn nyrkin pahaa-aavistamattoman ja onnettoman pojan kasvoihin. Väistää ei ehditty ja isku osui, saaden Micahin horjahtamaan taaksepäin kohti pöytiä ja tuoleja, joista kädet haparoivatkin sitten tukea. Kipu sykki kasvoilla, eikä poika ollut aivan varma mihin se isku oli edes osunut, mutta suussa maistettiin yhä kaikki veri - huulen raottuivat ja toinen käsi kohosi pyyhkimään suupieltä, laskeutuen vain paljastamaan vereen tahriutuneen kämmenselän. Sitten se tuntematon jätkä oli taas heittämässä uutta iskua, jonka Micah kuitenkin tällä kertaa näki tulevan; ja luojan kiitos ne refleksit olivat kaiken urheilun ja harrastamisen jälkeen hyvät, koska se uusi isku vaikutti ensimmäistäkin vihaisemmalta. “What the fuck!! That’s my girlfriend you were kissing and groping, asshole!”, raikui huuto, eikä sanoja silti oikein ymmärretty - eihän hän ollut edes tehnyt mitään. Kädetkin olivat pysyneet pöydän päällä tai vaihtoehtoisesti heiluneet ilmassa selityksen mukana, joten miten hän muka olisi ehtinyt ketään käpelöidä?
Vihaansa uhkuva ja Micahia aavistuksen rotevampi poika vaikutti vanhemmalta ja ilmeisesti myös suhteellisen tunnetulta, sillä kun ruskeaa katsetta ehdittiin kääntää pois toisen kasvoista, huomattiin nopeasti, että kolmikon ympärille oli kerääntynyt joukko sivustaseuraajia. “Bryan, stop! It was an accident!” Sarah seisoi kauempana kädet kasvoillaan, huutaen ilmeisesti poikaystäväänsä lopettamaan, mutta Bryaniksi nimetty ei paljon välittänyt. Ja varmaan ihan syystä, ei siinä suudelmassa ollut kyllä varmaan mitään kovin vahingonomaista ollut. Micah pyörähti kauemmas uuden iskun tieltä, joka olisi varmaan osunut ellei yhtäkkiä kehän keskelle olisi singahtanut joku neljäs henkilö; silmät rekisteröivät vaaleat hiukset ja lyhyen varren, tunnistaen siihen riehuvaan jätkään tarrautuneen tytön Athenaksi. Hento tyttö ei kuitenkaan pidätellyt itseään varmaan tuplasti isompikokoista ryökälettä, joka oli kai ottanut elämäntyökseen hakata Micahin lattiasta läpi. Karkuun ei ympärille tuppautuneen ihmisporukan lävitse päässyt ja Bryan riuhtoi itsensä irti, käytännössä katsoen hypäten nuoremman päälle ja kaksikko kaatui rymisten baarin lattialle, Micahin vetäessä varmaan pöydän jos toisenkin mukanaan yrittäessään pitää itseään pystyssä.
Takaraivo kolahti kovaan pintaan ja käsivarret yrittivät työntää päälle karannutta poikaa kauemmas kun tämä vain jatkoi sitä mätkimistä; onneksi kaikki iskut eivät osuneet. Onneksi sitä ei jatkunut enää kauaa, kunnes joku, ilmeisesti ovimies tuli nappaamaan Bryania niskasta ja repi tämän irti. Micah jäi makaamaan lattialle luomiaan kiinnemmäs rypistäen samalla kun huulet kaartuivat irvistykseen, joka sai naaman särkemään entistä enemmän. Vatsaankin oli joku nyrkki varmaan osunut, sillä lihaksia kouraisi pojan kierähtäessä kyljelleen - vain tunnistaakseen Athenan polvistuvan viereensä. "Ouch", karkasi huulten välistä pelkkänä henkäyksenä, eikä puoliakaan tytön puheesta tai ehkä jopa huolestuneista kysymyksistä ihan sisäistetty. "I'm fine, I'm- okay."
|
|
johtokunta
| 164 peliviestiä
|
Just one word from her and my troubles are long gone
|
Jan 10, 2019 22:45:42 GMT 2
Kirjoittanut nepa Jan 10, 2019 22:45:42 GMT 2
Se, että Athena ei nähnyt Micahia, todella rauhoitti epävakaata sielua. Ja kai sillä kädessä olevalla tupakallakin oli osuutta asiaan, koska savu keuhkoissa toi lähes aina seesteisen olon kehoon. Ja kaikista parasta siinä tupakkareissussa oli tietenkin Liamin löytäminen. Melko varma Athena oli ollut siitä, että oli hukannut sen koko illaksi. Liam oli nimittäin sen näköinen kaveri, että sen ei tarvinnut tukeutua vaan yhteen muijaan illan aikana vaan niitä löytyisi muitakin. Sen Liamin kanssa jutellessaan ja kiehnätessään Athena suorastaan havahtui siihen, että se oli ihan erilainen kuin Micah. Ja samalla se myös hämmentyi siitä, että ajatteli ihan oikeasti kaikista ihmisistä juuri sitä helvetin idioottia siinä tilanteessa. Athena oli turned on Liamista, mutta silti Micah onnistui luovimaan tiensä sen aivoihin. Siinä vaiheessa kyllä kaikki halutkin meinasivat kadota kuin tuhka tuuleen. Tai siis niin Athena ainakin tahtoi ajatella. Ei se Micahin ajatteleminen tainnut oikeasti yhtään muuttaa sitä olotilaa mihinkään suuntaan, vaikka Athena olisikin tahtonut kuvitella, että se olisi äkillinen mood killer.
Athena olisi kyllä ollut ihan valmis lähtemään Liamin kanssa pois koko baarista. Se suurin piirtein kehräsi sen kosketuksista, mutta se ei Liamille vaikuttanut olevan tarpeeksi. Se jätkä nimittäin meni vain kiinnostumaan jostain helvetin tappelusta. Vähintäänkin vittuuntunut Athena oli siitä asiasta, mutta siitä huolimatta se seurasi Liamia kaikkien niiden ihmisten joukkoon. Pienenä blondina se ei tietenkään aluksi meinannut nähdä mitään, mutta nyrkkitappelun toisen osapuolen nähtyään se tönäisi vahvasti jonkun pojan pois tieltään ja salamana ryntäsi suojelemaan sitä idioottia. Paljon mitään Athena ei ihan oikeasti voinut tehdä – se pystyi vain roikkumaan kiinni iskuja antavan pojan mustassa nahkatakissa. Sen jätkän ei tarvinnut kuin hieman tönäistä Athenaa, kun se jo menetti tasapainonsa ja lensi lattialle takapuoli edellä. Ikävä tärähdys siinä tuli käteen, kun blondi oli ihan reaktiosta ottanut kädestä vastaan. Kipu ei kuitenkaan Athenaa paljoa haitannut – ei nyt, kun sen hormonit kävivät ihan ylikierroksilla. Niinpä se nousi ylös sieltä maasta ja yritti toistamiseen käydä sen päällä, tällä kertaa hyppäsi ihan reppuselkään asti, mutta tulos oli sama kuin aikaisemmin.
Maan kamaralta Athena sai seurata, kuinka Micah löi takaraivonsa kivuliaan näköisesti pöydän reunaan. Se irvisti siitä iskusta, koska se kyllä saattoi sattua pahasti. Athena oli jälleen täynnä tulta ja tarmoa kävellessään Micahin maahan painanutta jätkää kohti. Silloin joku tosin pysäytti Athenan tarttumalla sitä olkapäästä. ”Let go!” Oli tietenkin kipakan blondin ensimmäinen reaktio, ja vähän se rimpuili pois siitä otteestakin. Itse asiassa pääsikin irti silloin, kun Micah makasi maassa selällään ilman ketään hakkaamassa. Athena siis kiirehti sen vierelle ja kumartui sen viereen nelinkontin ja siitä istuma-asentoon. ”Micah?” Athena aloitti, ja oli ihan aidosti huolissaan. Vittu huolissaan. Sellaista tunnetta ei kysyttäessä todellakaan paljastettaisi tunnettavan, mutta sille ei siinä Micahin vieressä voitu mitään. Athenan mahassakin melkein velloi, kun sitä sattui katsoa Micahia siinä kunnossa. ”Are you okay? Where does it hurt the most?” Se kyseli Micahilta, joka taas vakuutti olevansa kunnossa. ”You’re not okay”, blondi kertoi vastaukseksi. Se oli niin tukevassa humalassa, että vei jopa peukaloa Micahin poskelle ja silitteli sitä kevyesti, sitten silitteli vielä sen hiuksiakin. Humalan piikkiin se kaikki oli tosiaan helppoa omassa mielessä laittaa. Siinä huolestuneessa tilassa Athena ei oikein edes tajunnut musiikin soimisen loppuneen.
Athena piti kättä Micahin poskella vielä silloinkin, kun toinen niistä järjestyksenvalvojista kyseli, että kuka oli oikein aloittanut sen tappelun. Athena käänsi saman tien katseensa punapäähän, joka kertoi Micahin suudelleen sitä väkisin. Athena tietenkin puuskahti epäuskoisesti, irrotti otteensa Micahista ja sitten oli jo nousemassa seisomaan. ”Excuse me?” Se aloitti. ”Wanna say that to my face, bitch?” Athena lähentyi punapäätä. Taas kerran joku esti Athenan etenemisen, mikä oli kyllä hyvä; blondi oli ihan valmis aloittamaan kissatappelun. ”I fucking dare you! Come on!” Se huuteli punapäälle, joka sekin vaikutti kovin aggressiiviselta. ”It’s not my fault your boyfriend’s a cheater”, se punapää sieltä sanoi muka nokkelana. Sillä kertaa Athena ei jaksanut edes tarttua siihen poikaystävä-kommenttiin – se halusi nyt vain oikeutta Micahille. ”Like he would kiss an ugly cow like you!” Athena huuteli, mikä sai yleisön pitämään ooh –äänen. Punapää oli sieltä valmis sanomaan takaisin, yritti itse asiassa tulla päälle, mutta molempia tyttöjä onneksi pideltiin tiukasti kiinni olkapäistä. Athenasta joku otti kyllä oikein kunnon halausotteen, koska se oli ihan valmis to fuck that bitch up.
Järjestyksenvalvoja sai lopulta tarpeekseen. ”You two, out”, se kertoi niin Micahille kuin Athenalle. ”But she’s a fucking lying slut!” Athena yritti puolustaa niin itseään kuin Micahia. Järjestyksenvalvoja ei kuitenkaan ottanut Athenaa kuuleviin korviinsa vaan puhui Micahin kanssa jotain, mitä Athena ei kuullut. Se nimittäin katsoi edelleen punapäätä sillä katseella, että ihan varmasti kynsisi sen hengiltä, jos se tulisi metrinkään lähemmäs. Se katsekontakti rikkoontui vasta siinä vaiheessa, kun Athena tunsi sillä kertaa Micahin kädet ympärillään. ”What are you doing? Let me go!” Se yritti rimpuilla vastaan, mutta turhaan. ”You bitch! This is not over! Let’s take this outside, huh? Come on! Show me what you got!” Se huuteli, mutta joutui lopettamaan, kun Micah ihan pokalla koppasi sen olkapäälleen. ”What the fuck do you think you’re doing? Let me down!” Micah sai silläkin kertaa iskuja niin nyrkeillä selkään kuin jaloilla ilmaan. Onneksi ne iskut olivat voimaltaan paljon harmittomampia kuin aikaisemmat.
|
|
|
Just one word from her and my troubles are long gone
|
Jan 11, 2019 0:06:40 GMT 2
Viimeisin muokkaus: Jan 11, 2019 0:33:56 GMT 2 | dara
Kirjoittanut dara Jan 11, 2019 0:06:40 GMT 2
Siinä tappelussa ei ollut mitään tasapuolista. Bryan oli kuin joku maantiejyrä, jota ei pysäyttänyt mikään - eikä varsinkaan se nahkatakissa roikkuva Athena, jonka machoilija tyrkkäsi lattian rajaan sen enempää armoa antamatta. Vanhempi poika vain jatkoi sitä nyrkkien heiluttelua vielä siinäkin vaiheessa kun Micah oli jo kaatunut maahan, syöksyen nuoremman päälle kuin yleinen syyttäjä. Onneksi jotain itsepuolustustaitoja edes löytyi ja käsivarret kohosivat automaattisesti pään suojaksi blokkaamaan pahimmat tällit, mutta sattui se silti ja muutama isku pääsi läpi kaikesta huolimatta. Huutaa olisi varmaan ehkä pitänyt, jotain apua anella, mutta poika oli niin järkyttynyt, ettei todellakaan saanut ääntä suustaan; tätäkö se yliopistoelämä nyt oli?
Järjestyksenvalvojan vihdoin repiessä riehuvan Bryanin kauemmas ja työntäessä lopulta rintakehästä taaksepäin, pääsi Micah kierähtämään kyljelleen, Athenan rynnätessä siihen viereen salamannopeasti. Ne tytön kysymykset menivät vähän ohi, eikä nuorukainen tiennyt mihin sitä sattui kun tuntui että koko kehoa koski, naama sykki ja suussa maistui veri. Varmaan omaan huuleenkin oli purtu vahingossa siinä rytäkässä kun takaraivo oli kolahtanut pöydän reunaan. “I’m okay”, vakuutettiin vielä uudelleen, vaikka ääni kuulosti tukahtuneelta. Tytön kädet silittivät hiuksia ja sormet hipoivat poskea jo ihan huolestuneen oloisena, sen tunteen paistaessa myös äänestä - ruskea katse avautui ja kohosi blondiin, nuorukaisen lopulta ottaessa toisella kädellään tukea lattiasta saadakseen itsensä istuma-asentoon. Tuntui oudolta nähdä Athenan ilmeessä jotain muuta kuin ärtymystä, ainakin kun se katse oli suunnattu häneen. Eikä se käsi kadonnut omalta poskelta vielä siinäkään vaiheessa, kun Micah oli oikeasti saanut itsensä pystympään ja järjestyksenvalvoja asteli lähemmäs tivaten tappelun aloittajaa. Poika ehti vain irvistää ja sitten kuultiin jo Sarahin kertovan omia totuuksiaan muutaman metrin päässä; ruskeat silmät varmaan levisivät päässä ja hyvä etteivät muljahtaneet ympäri, kun piti oikeasti nojautua vähän lähemmäs, että poika tajusi, mitä oli kuullut. Hänkö oli aloittanut? Suudellut väkisin? Seriously?
“But-”, ja taas kerran se voimaton lauseen alku jäi kesken, mutta tällä kertaa se olikin Athena, joka hyppäsi seisomaan ja alkoi räyhäämään. “Hey, don’t, it’s not worth it”, Micahin kasvoilla oleva ilme kertoi taas varmasti enemmän kuin tuhat sanaa ja toinen käsi yritti jo kurottaa tytön jalkaa kohden vetämään sitä vaikka väkisin taaksepäin ja lopettamaan ennen kuin edes aloitti, mutta blondi ehti karata tavoittelemattomiin. Kasvoille kohosi taas irvistys, jonka ylimääräinen liike sai aikaan ja huulilta karkasi terävä hengähdys, käden palatessa alavatsan tietämille. Onneksi paikalla oli muitakin ja toinen järjestyksenvalvoja nappari pientä tyttöä olkapäästä, estäen etenemisen yhtään lähemmäs punapäätä, joka tosin näytti melkein yhtä haastavalta kuin Athena. Siinä vaiheessa kun Sarahin suusta pääsi boyfriend Micah oli valmis vain kaatumaan takaisin lattialle ja jäämään siihen, koska hän oli aivan varma, että nyt blondi viimeistään menettäisi kaiken hallintansa - mutta yllättäen tyttö vain sivuutti koko huomautuksen, puolustaen sen sijaan turpaansa saanutta poikaa Sarahia lehmäksi haukkumalla. Ei sillä, että se haukkuminen nyt olisi ollut yhtään sen suotavampaa, mutta ehkä tämä oli kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että Athena hyökkäsi punapään kurkkuun kiinni. Yleisö oli ihan mukana koko touhussa ja ne henkäykset ja kommentit kykeni kuulemaan selvästi, joku jopa vihelsi kauempana.
Kerättyään itseään vielä hetken verran ja vedettyään kunnolla henkeä Micah lopulta työnsi itseään ylemmäs ja onnistui kuin onnistuikin nostamaan kehonsa ylös lattian kovalta pinnalta. Vähän poika saattoi vielä horjahtaa ennen kuin tunsi seisovansa tukevasti jaloillaan ja suunnilleen siinä vaiheessa ne järkkäritkin saivat jo tarpeekseen siitä Athenan suunsoitosta ja Sarahin vatsahuudoista. Bryan kiristeli leukojaan sen toisen miehen otteessa, mutta ei enää näyttänyt siltä, että lähtisi vetämään toista kierrosta - kai nuoremman naamasta näki, että tällejä oli saatu maaliin ihan tarpeeksi. Ulos komentava käsi osoitti yllätys yllätys nuorukaista itseään ja Athenaa, joista jälkimäinen ei ottanut komennusta ihan niin hyvin; uhittelu jatkui ja Micah otti muutaman askeleen lähemmäs, järjestyksenvalvojan liikahtaessa hänen suuntaansa. “Just, handle your girlfriend before I’ll have to call the police.” Oli ihan turha alkaa korjaamaan, ettei blondi ollut hänen tyttöystävänsä, joten nuorukainen vain nyökkäsi jotain hymyä kasvoilleen taas tapaillen, vaikka koko naamaa särki joka puolelta. “We’re going, no worries. I’ll take care of her”, vastattiin hiljemmalla volyymilla, vaikka Athena tuskin kuuli keskityttyään taas huutelemaan vieraisiin pöytiin.
Micah keräsi ne viimeiset jäljellä olevat voimavaransa ja vaikka lihaksia sattui ja särki, poika asteli Athenan eteen ja melkein ohimennen nappasi pienempää tyttöä vyötäröltä, kietoen käsivartensa tämän ympärille. Pyristelyt eivät paljon maailmaa hetkauttaneet ja blondi nousi helposti ilmaan, Micahin heilauttaessa tämän lopulta puoliksi olkapäälleen - ja siitä kaikesta sätkimisestä, huudosta ja selkää hakkaavista käsistä huolimatta poika sai lopulta kannettua ärhäkän tytön ulos baarista. “Calm down, it’s okay, I’m fine; look, just a scratch, no big deal”, Athenaa päädyttiin tyynnyttelemään sitten kun tämä vihdoin laskettiin katukivetykselle viilenevässä yössä, käsien viipyessä vielä hetken tytön olkavarsilla, kunnes oltiin varmoja, ettei tämä enää sännännyt takaisin sisälle. Kasvoille välähti taas hymy ja Micah käänsi naamaansa kuin esitellen niitä sotavammojaan, jotka eivät omien sanojen mukaan olleet niin pahoja - vaikka kyllä ne koskivatkin. Sanat eivät ehkä olleet kovin vakuuttavia pojan kumartuessa heti perään sylkäisemään verta suustaan olkansa ylitse, kämmenen kohotessa taas pyyhkäisemään suupieltä. “I don’t know what happened. Is this what university is like, huh?” Jotenkin oli sellainen olo, että pitäisi istua hetkeksi alas - päätä huimasi ja silmissä tuntui pyörivän sen tällin ansiosta. Muutaman metrin päässä näkyi joku rappukäytävän syvennys, jonka ensimmäinen porras työntyi sopivasti ulos ja tarjosi hyvän paikan laskeutua alas. Athena seurasi perästä ja kaiveli taskusta tupakat ja sytkärin, ilmeisesti rauhoittaakseen itseään. "Can I try?" Sanat vain pulpahtivat huulille, koska miksi ei, olihan tänään saatu jo kunnolla turpaan ensimmäistä kertaa elämässä, joten kai siihen samaan konkurssiin voisi tupakkaakin kokeilla.
|
|
johtokunta
| 164 peliviestiä
|
Just one word from her and my troubles are long gone
|
Jan 11, 2019 1:10:24 GMT 2
Viimeisin muokkaus: Jan 11, 2019 12:13:52 GMT 2 | nepa
Kirjoittanut nepa Jan 11, 2019 1:10:24 GMT 2
Toivon mukaan Athena ei muistaisi mitään huomenna. Se ei todellakaan haluaisi muistaa, kuinka siveli Micahin kasvoja ja hiuksia kuin se olisi jotenkin kovin precious. Blondinhan piti vihata sitä idioottia. Sitä se vain oli, pelkkä idiootti, jolla oli se ärsyttävä kestohymy kasvoillaan ja joka yritti imitoida Michael Jacksonia niiden typerien tanssiliikkeidensä kanssa. Siinä hetkessä koko asiaa ei kuitenkaan edes ajateltu. Athena ajatteli vain sitä, että kuinka epäreilusti Micah oli saanut turpaansa. Se hujoppi oli nimittäin kaikin puolin viaton eikä varmastikaan ollut tehnyt mitään sellaista, mistä olisi oikeasti voinut ansaita turpaan. Ei se ollut Micah. Siniset silmät pysyivät tiukasti kiinni niissä suloisissa kasvoissa vielä silloinkin, kun Micah kohottautui siihen puoli-istuvaan asentoon eikä blondilla vain ollut sydäntä irrottaa otettaan. Se suurin piirtein sydän kylmänä tuijotti turpiinsa saanutta poikaa, joka oli ihan selvästi kipeä, mutta yritti silti pitää brave facen yllä. Se oli ehkä kakara, mutta urhea kakara. Jotain Athenan kylmän sydämen perimmäistä kolkkaa se taisi sillä hetkellä jopa lämmittää.
Se pehmeä olo kyllä katosi siinä vaiheessa, kun punapäinen demoni päätti avata suunsa ja throw Micah under the bus. Athena kyllä piti huolta omistaan (kyllä, Micah sillä hetkellä kuului niihin omiin ihmisiin), eli se nousi koppavana ylös ja suorastaan vaati, että se ämmä toistaisi sen uudestaan. Ihan kuin Micah muka sitä suutelisi. Okei, oli se nätti. Hyvä, ettei jotain alemmuuskomplekseja aiheuttanut sen täydellisen ihonsa ja tulenpunaisen tukkansa kanssa, mutta ei Micah silti menisi sellaisen syöjättären koukkuun. Blondi kuuli kyllä, kuinka Micah yritti estää sen raivoa, mutta se oli jo ihan liian myöhäistä. Athena ei nimittäin sietänyt valehtelijoita. Se haistoi suurin piirtein kilometrien päähän feikin ihmisen, ja se akka oli juuri sellainen. Ihan eri maata kuin Micah, joka oli aito päästä varpaisiin. Jopa se hymy, joka Athenan sai aina niin raivon partaalle, oli aito. Sillä hetkellä sitä hymyä ei kuitenkaan näkynyt, ja Athena kaipasi sitä. Se oli täysin sen tulitukan syytä. Aika selväksi siinä nimittäin kävi, että se isokokoinen jätkä oli punapään tyttöystävä, ja se tyttöystävä ei vaan kyennyt pitämään alushousuja päällään kuultuaan Micahin laulua. Silläkin hetkellä se Succubus tuntui katsovan Micahia aina silloin tällöin nälkäisenä ja ei, sitä Athena ei todellakaan sulattaisi. Micahille ei vittuilisi kukaan muu kuin Athena itse.
Aikansa Athena jaksoi sille blondille uhitella, oikeastaan vielä silloinkin, kun Micah koppasi sen ylös sieltä maan kamaralta. Athena oli ehkä jopa vähän turned on hujopin päättäväisyydestä, mutta aika hyvin se raivo peitti moiset tunteet alleen. Sille akalle huuteli vielä silloinkin, kun se ei edes ollut näkyvissä. Ja sama jatkui ihan ulkona asti. ”She needs to be taught a lesson!” Athena huusi sen maahan laskeneelle pojalle, yritti vielä tunkea tietään sen läpi. Yli, ali, aivan sama, kaikkea se yritti siinä onnistumatta. Lopulta se Micahin rauhoittava kosketus rekisteröitiin aivoihin, ja Athena kykeni hengähtämäänkin raskaasti. Kai se oli aika lopulta rauhoittua, tai ainakin yrittää sitä. Micahin taisteluhaavojen esittely ei kyllä auttanut seesteisen olotilan etsimiseen sitten ollenkaan. Positiivista siinä oli vain se hymy, joka sai humalaisen Athenankin huulet hetkellisesti kohoamaan ylöspäin. Mutta vain hetkeksi. ”A scratch, huh?” Se toisti ja pudisti päätään. ”You should see yourself”, blondi vielä kertoi. Se oli nostamassa kättäänkin taas Micahin kasvoille, mutta veti sen viime hetkellä takaisin alas. Sellainen tuntui jo ihan liian intiimiltä. Äskettäin se oli ollut vielä ihan hyväksyttyä.
Sen Micahin esittämän kysymyksen Athena onnistui ohittamaan täysin. Ehkä siksi, että se oli kaivelemassa taas itselleen tupakkaa mustan nahkalaukkunsa syövereistä. Käsi jätettiin laukkuun siksi aikaa, että Micahia seurattiin. Kun Micah istui, Athena taas seisoi. Hetken kyllä mietti, josko olisi vain istunut sen syliin, mutta se jätettiin tekemättä. Sen sijaan Athena lopulta kaivoi sen tupakan ja sytytti sen. Tai siis oli sytyttämässä, koska poika alkoi pian kinuta omaa tupakkaa. ”Seriously?” Athena kysyi yllättyneenä. ”You’re full of surprises, idiot”, Athena virnisti toispuoleisesti ja piti katsekontaktia yllä ruskeisiin silmiin ehkä hetken liian pitkään. Se ojensi kädessään olevan tupakan Micahille, kunhan oli saanut siitä ensin itse henkoset, ja sitten kaivoi itselleen uuden ja sytytti senkin. Micah se siinä sitten vetäisi ison henkäyksen vain hetkeä myöhemmin yskiäkseen keuhkonsa pihalle. Athena katsoi sitä hetken, mutta hajosi sitten nauruun ihan itsensäkin yllättäen. Se nauroi niin, että joutui jossain vaiheessa pitelemään mahaansa. ”Jesus that’s pathetic”, se nauroi. ”You just got your ass kicked ’cause you were about to steal someone’s girlfriend, and now you’re dying over one puff of smoke? I can’t believe this shit!” Rauhoituttuaan Athena pyyhkäisi hieman silmänsä alakulmaa, jos meikit olivat sattuneet leviämään. Varmaan sen silmätkin olivat kostuneet kaikesta siitä nauramisesta. ”Did you seriously make out with her?” Se uteli hetken päästä. ”I hope you didn’t. If you did, I defended you for no reason”, Athena siristi silmiään.
Hetken päästä Athena sitten asteli lähemmäs Micahia. Se otti yllättäen sen olkapäistä tukea ja nosti toisen jalan Micahin jalkojen yli niin, että pystyi istumaan sen syliin hajareisin. Micah-raukka vaikutti järkyttyvän siitä pahanpäiväisesti, mikä sai Athenan vain pyörittelemään silmiään. ”Shut up and let me look”, se käskytti ja kosketti sitten peukalollaan Micahin huulta. Siinä oli vekki, ja sen koskeminen selvästi sattui. ”I already told you to man up, didn’t I? You kinda did tho back there. Some might even say you’re kinda hot right now”, se virnisteli taas. Sitten se kosketteli sormillaan Micahin kylkeä, mikä sekin sai aikaan reaktion. ”Okay, so, I’m gonna call us an uber. The question is do you want to go to a hospital or will we just go back to our dorm?”
|
|
|
Just one word from her and my troubles are long gone
|
Jan 11, 2019 2:11:25 GMT 2
Viimeisin muokkaus: Jan 11, 2019 2:25:01 GMT 2 | dara
Kirjoittanut dara Jan 11, 2019 2:11:25 GMT 2
Se viileä ulkoilma rauhoitti vähän ja tuntui hyvältä kuumottavilla kasvoilla. Micah vain seisoi aloillaan ja piteli Athenasta kiinni, estäen kaikki mahdolliset kiertoyritykset, kaksikon jopa pyörähtäessä kerran ympäri jalkakäytävällä kun blondi koitti vain riuhtoa itsensä vapaaksi. Kädet eivät hellittäneet ja poika pysyi tyynenä. “Let it go - it's not worth it”, toistettiin uudelleen, hiljaisen shh-äänen vielä karatessa huulilta, Micahin vetäessä blondia hetkellisesti lähemmäs itseään kunnes tämä lopulta tuntui hiljenevän hieman, vetäen vihdoin henkeä ja asettuvan aloilleen. Hymy kohotti suupieliä ylemmäs kivusta huolimatta ja tytölle nyökättiin kysymyksen perään. “You can take a picture, that’ll make a good instagram-post. The crazy life of Micah Rivers”, vielä virnistettiin, kun tyttö niin ystävällisesti totesi, että hänen pitäisi nähdä oma naamansa ennen kuin kävi kutsumaan niitä sotavammoja pelkiksi raapaisuiksi.
Ote lipesi Athenan käsivarsista, mutta vasta viipyiltyään ihan liian pitkään, ja tytön annettiin ottaa etäisyyttä. Katse etsi sen portaan, jonka luokse jaksettiin juuri ja juuri raahautua; blondi seurasi perästä ja sytytti tupakkansa, jota Micah sitten kävi pummimaan. Tämä oli hyvä ilta kokeilla kaikkea uutta. Nyökkäys kertoi, että poika oikeasti oli tosissaan ja sai kiitokseksi kuulla olevansa yllätyksiä täynnä oleva idiootti, ja sehän alkoi jo kuulostaa ihan Athenalta. Katseet kohtasivat ja kontakti pysyi, kun kumpikaan ei kääntynyt pois - eikä Micah voinut mitään sille omituiselle tunteelle, joka kutitteli vatsanpohjaa. Sormet halusivat melkein kohota koskettamaan blondia, mutta liike hillittiin. Tyttö oli vähintään hullu kun oli hypännyt sillä tavalla itseään tuplasti isomman jätkän selkään ja riuhtonut tätä, ja vaikka se väliintulo olikin yllättävä aika monella eri tasolla, ei poika voinut muuta kuin hymyillä. Ehkei Athena vihannut häntä sittenkään - ehkä ne alkuillan sanat olivat olleet vain jotain esitystä, valhetta. Ojennettu tupakka napattiin sormiin vaikka hänellä ei ollut kyllä mitään tietoa siitä, miten sellaista olisi pitänyt sormissa pitää; katu-uskottavuus ei ollut Micahin kohdalla kovin vahva. Blondi sytytti molemmat sätkät ja aloitti omansa savuttelua, nuorukaisen puolestaan vetäessä niin syvät henkäykset omastaan, että tuntui kuin koko keho olisi äkki täyttynyt savusta ja kaikki ilma hävinnyt jonnekin. Se pakotti sormet siirtämään tupakkaa kauemmas ja portaalle istuutunut nuorukainen nojautui eteenpäin pitkien jalkojensa väliin lähes kaksinkerroin, yskien hetken verran keuhkonsa melkein ulos.
Se yskäkohtaus sai Athenassa henkiin sellaisen reaktion, jota Micah ei olisi ihan heti uskonut näkevänsä. Tyttö nimittäin puhkesi nauruun, eikä mihinkään nopeaan naurahdukseen, vaan ihan full on nauruun, joka näytti saavan jo ilon kyyneleet silmäkulmiin blondin joutuessa pitelemään vatsaansa. Ja kun siitä yskimisestä vettynyt ruskea katse nousi vihdoin ylemmäs, ei poika voinut olla jäämättä tutkimaan niitä kauniita piirteitä, jotka hymy näytti valaisseen. Päässä tuntui pyörähtävän, eikä Micah ollut varma oliko kyseessä alkoholi, ne saadut iskut vai ihan vain Athena, josta päästiin näkemään ihan uudenlainen välkähdys. Pathetic, sitähän hän oli. Omalle typeryydelle osattiin hymyillä ja huulia kohosikin koristamaan virne, vaikka kaikki ne jatkuvat kasvojen liikahdukset saivatkin särkyaallot liikkeelle. “You make it sound like I’ve been hunting girls and stealing all the taken ones.” Siihen savuun olisi oikeasti melkein voitu tukehtua. Micah ei olisi ikinä lähtenyt sen koko punapään mukaan jos olisi tiennyt, että tytöllä oli joku urheilujoukkueen kapteeni poikaystävänä - tai poikaystävä nyt ylipäätään. Eikä kyllä varmaan olisi lähtenyt muutenkaan, ellei Sarah olisi vetänyt nuorukaista perässään. Selkää nojattiin aavistuksen taaemmas, kunnes kylmä seinusta tuli vastaan ja poika saattoi nojata kunnolla sitä vasten ilman pelkoa siitä, että olisi horjahtanut mihinkään.
Tupakan savua yritettiin vielä vetää henkeen toisenkin kerran, ihan vain uteliaisuudesta, mutta se kokeilu ei päättynyt yhtään sen paremmin kuin ensimmäinen ja lopulta Micah antoi olla, viskaten puoliksi palaneen röökin katukivetykseen. Athenan kysymys sai katseen jälleen nousemaan tytön yhä tavallista pehmeämpään ilmeeseen. “I seriously didn’t”, poika vannoi, nostaen toisen käden ylös ja toisen ristiin rinnalleen kuin olisi vannonut pyhää valaa. “Cross my heart and hope to die.” Kuolla sitä oltiin jo meinattu, kahteen eri otteeseen. “We were talking, she kept asking me questions about music and performing and the next moment her lips are here-”, kädet huitoivat ilmaa oman naaman edessä, “- and she’s kissing me, and then that Bryan-guy is pulling me up by the shirt and his fist is trying to re-shape my face.” Selitys sai kädet heilumaan vähän lisää ja vasen muuttui lopulta nyrkiksi, jota sohaistiin kohta omia kasvoja, imitoiden sitä ensimmäistä saatua lyöntiä, jota Athena ei varmastikaan ollut nähnyt. Onneksi alkoholi kiersi veressä ja kiitos Luojan Micah oli vetänyt ne shotit ennen koko käsirysyä, koska tämä kaikki varmaan sattuisi kymmenen kertaa enemmän selvin päin. Mutta koko homma oli ollut sen arvoista; Athena oltiin saatu nauramaan.
Poika oli niin keskittynyt seuraamaan blondin kasvoja ja niiden liikkeitä, jokaista pientäkin ilmettä, joista jokainen näytti niin hyvältä ja kiinnostavalta, ettei tytön lähestymistä huomattu. Sitten toinen käsi laskeutui hartialinjan päälle ja yhtäkkiä Athena oli jo asettamassa itseään hajareisin paikoillaan istuvan nuorukaisen syliin. Micah nojautui taaksepäin hämmentyneenä, käsien ottaessa luonnollisesti tukea tytön vartalosta kun tämän ei haluttu tippuvan, mutta samalla sydän hyppäsi jonnekin kurkkuun; mitä tapahtui? “What are you doing?” Kysymys oli oikeasti ehkä vähän hätäinen, koska pojalla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä toinen oli tekemässä. Vasta pari tuntia sitten tämä oli huutanut naama punaisena ja käskenyt painumaan helvettiin ja nyt sitä istuttiin jo hajareisin sylissä. Shut up and let me look sai Micahin jähmettymään kuin käskystä, pojan ollessa varsin tietoinen siitä pienemmästä kehosta joka painautui lähemmäs ja siitä, miten omat sormet tukivat Athenan lantiota ja kiertyivät löyhästi tytön ympärille pitämään tämän hyvässä asennossa, turvallisesti siinä käsivarsilla. “I’m- what?” Hot? “I am?” Ehkä turpaan pitäisi ottaa useammin, jos se kerran sai tytön tällä tavalla innostumaan. “I did? I thought I just took a beating. Like a pussy”, se viimeinen sana tuntui melkein polttavan kieltä, ei Micah ollut tottunut puhumaan niin, mutta oikeastaan poika vain lainasi Athenan jo kertaalleen käyttämiä sanoja. Kädet kiristivät hivenen otettaan kun sylissä oleva blondi liikahti ja nuorukainen värähti sormien koskettaessa rikkinäistä alahuulta ja hapuillessa kylkeä. Joka kerta kun toisen sormet koskettivat jotakin, ihan mitä tahansa, tuntui siltä kuin se olisi polttanut - mutta hyvällä tavalla.
“Let’s go back to our dorm, nothing's broken so I'll survive”, poika vastasi, irvistäen. Uber kuulosti ihan hyvältä ja oma sänky vieläkin kutsuvammalta, vaikka varmaan se naama pitäisi ensin puhdistaa ja ylipäätään katsoa peilistä, että kuinka pahalta hän oikeastaan näytti. Athena ei hangoitellut vastaan vaan kaivoi puhelimensa taskustaan, näpytellen heille kyydin, jota kaksikko sitten muutaman minuutin odotti - blondi ei noussut mihinkään siitä sylistä, eikä Micah päästänyt otettaan irtoamaan, vaikka irvistelikin välillä sille, miten tyttö vain jatkoi kipeiden kasvojen koskettelua. Ja kun se auto vihdoin kaarsi kulman takaa ja pysähtyi siihen heidän eteensä, reagoi nuorukainen kaksikosta nopeammin, kohottautuen ylös rappuselta; Athena kaapattiin mukaan ja nostettiin ylös, käsivarsien laskiessa tytön varovasti omille jaloilleen, vaikka kädet eivät ihan olisi halunneet irrottaa otettaan. Blondi vedettiin mukaan ja työnnettiin sisälle autoon, Micahin melkein ryömiessä perästä sinne takapenkille, joutuen asettelemaan pitkiä jalkojaan pieneen tilaan ja nojautumaan lähemmäs tyttöä. Osoite ilmoitettiin kuljettajalle ja kun auto liikahti, tunsi poika väsymyksen iskevän; ylävartalo heilahti sivulle ja pää nojattiin vasten Athenan olkapäätä hyvin tietoisena siitä, että tämä voisi ihan hyvin vain sysätä hänet kauemmas. Mutta rintakehällä tunnettiin jokin nipistys, joka toivoi, ettei niin kävisi, koska se läheisyys oli niin hyvää.
|
|
johtokunta
| 164 peliviestiä
|
Just one word from her and my troubles are long gone
|
Jan 11, 2019 13:26:13 GMT 2
Kirjoittanut nepa Jan 11, 2019 13:26:13 GMT 2
Oli suoranainen ihme, että Micah onnistui rauhoittamaan raivoisan blondin. Harvoin se nimittäin kuunteli ketään tai mitään, jos oli kerennyt tuohtua sellaisiin sfääreihin saakka, että oli hakkaamassa jonkun. Kai se hujoppi vaan osasi käsitellä Athenaa oikein. Se ei kertaakaan varsinaisesti käskenyt Athenaa lopettamaan, vaan rauhallisesti kertoi, että ei se kannattanut. Jos Micah olisi kehdannut Athenaa käskyttää, niin Athena ihan varmasti ei olisi alistunut sen tahtoon. Nyt blondi kuitenkin syvällä huokaisulla aloitti itsensä rauhoittamisen ja nosti katseensakin Micahiin kuin etsien siitä lisää syytä hengittää ja unohtaa sen punapäisen perkeleen. Kai se vähän auttoikin – ainakin blondi hymyili siinä Micahin typerälle kommentille ja sille tavaramerkiksi muodostuneelle hymylle. Samalla Athena havahtui siihen, ettei se ollut aikaisemmin edes kuullut Micahin sukunimeä. Tai sitten se ei ollut vaan kiinnittänyt huomiota siihen. ”Stop that”, Athena tokaisi liiankin pehmeästi silmiään pyöritellen. Blondin oli ollut tarkoitus sanoa se tiukasti, suorastaan käskyttävästi, mutta sillä hetkellä Micah oli kyllä onnistunut tuomaan Athenasta esiin puoleen, jota se piilotteli. Kyse taisi silti olla enemmänkin alkoholista, mutta eiköhän Micahillakin ollut siinä osuutensa.
Niihin viipyileviin käsiin Athena ei edes kiinnittänyt huomiota, kun oli niin kiireellä kaivamassa tupakkaa itselleen. Eipä blondi saanut sitä alun perin itselleen ottamaansa tupakkaa edes polttaa kuin henkosen verran, kun Micah oli jo kinumassa sellaista. Micah oli todella ollut täynnä yllätyksiä koko illan. Se näköjään oli piilomiehekäs, ihan vielä pelastettavissa oleva tapaus. Kyllä se ainakin sen punapään halut oli saanut kattoon, ja kieltämättä se tupakan pyytäminen sai Athenankin virnistelemään. Ite asiassa jopa katsomaan niitä ruskeita silmiä pidempään, eikä Micahkaan ollut ihan heti sitä katsekontaktia rikkomassa. Athenan se oli loppujen lopuksi rikottava – oli Athenan Micahille se tupakka tarjottava. Athena siis ojensi sille sen omansa, mutta kaivoi kyllä itselleen toisen. Sitäkään Athena ei kyllä kauaa kerennyt polttaa, ennen kuin se jo nauroi kippurassa Micahille, joka siinä istuessaan yski keuhkojaan pihalle yhden säälittävän henkäyksen vuoksi. Se ei edes tajunnut, kuinka paljon Micah sitä siinä tuijotti. Tuijottaminen ei kyllä ollut mikään varsinainen ihme, koska Micah ei ollut vielä kertaakaan nähnyt tai kuullut Athenaa nauravan sillä tavalla. Ei silti, se oli harvinaista herkkua ihan Athenallekin. ”Have you been hunting girls and stealing the taken ones?” Athena haastoi.
Athena vaihteli painoa jalalta toiselle polttaessaan tupakkaa vauhdikkaaseen tahtiin. Sillä ei koskaan polttamisessa kestänyt pitkään; sillä oli tapana vetää monta, pitkää henkosta putkeen. Keskeytyi se rauhoittavaan tahtiin polttaminen siinä vaiheessa, kun Athena keskittyi Micahin vastaukseen. Siinä se poika vannoi viattomuuttaan, vannoi melkein valaakin ja sai sen takia Athenan naurahtamaan. Melkoisen teatraalisesti se myös kertoi oman näkemyksensä tapahtuneesta, heilutti nyrkkiäkin ilmassa ja Athena ei voinut kuin pudistella päätään. Kuuli Bryanin nimenkin silloin ensimmäistä kertaa. Suuren määrän nimiä se oppi sinä iltana, kun ensin Micahin sukunimen ja sitten vielä Micahin hakkaajan etunimen. ”And that bitch? What was her name?” Athena koki tarpeekseen kysellä. Huomasi samalla ärsyyntyvänsä uudestaan, mutta ei niin pahasti, kuin aikaisemmin – nyt se koki jotain ihan toista tunnetta. ”Did you like it?” Athena kysyi sen Sarahin nimen kuultuaan. Micah oli hämmentynyt eikä selvästikään tiennyt, mistä Athena oikein puhui. ”Did you like it when she kissed you?” Se tarkensi kysymystään. Rintakehässä tuntui ikävä paine, kun Athena kuvitteli tilannetta päässään.
Ja sitten Athena istuikin jo Micahin sylissä. Se ei oikein tiennyt, että mikä voima sen siihen riivasi. Blondi olisi halunnut ajatella, että se johtui vain niiden haavojen tutkimisesta, että jotenkin siitä olisi helpompi katsoa. Toisaalta se kuitenkin tuntui ihan helvetin hyvältä, melkein luonnolliselta. Micahin keho hohkasi lämpöä Athenan kehoa vasten ja ne kädet, jotka Micah asetteli tukemaan blondia, meinasivat saada ajatukset sekaisin. Niiden haavojen hipelöinnin Athena kuvitteli kuitenkin auttavan siihen olotilaan. Niinpä se koski Micahia ensin kasvoista, sitten kyljistä. ”Some people don’t know that”, Athena suorastaan leperteli, ”they just see your face and think you’re worth banging.” Sen jälkeen Athena jäi taas hakemaan katsekontaktia. Jonkin kriisipuhelimen numeroa sen varmaan täytyisi kohta alkaa hakea puhelimestaan, koska se istui kyllä Micahin sylissä ihan sillä mielentilalla, että olisi tahtonut enemmän. Se Athenan liikahduskin aiheutti Micahin käsien harhailua, ja hetken blondi mietti, että olisiko pitänyt liikkua enemmän, jos se olisi myös saanut jätkän käsiä vaeltelemaan. Varsinkin sillä paljaalla alaselän iholla ne kädet tuntuivat sähköisiltä. Ajatuksia yritettiin saada pois Micahista keskustelemassa kyydin tilaamisesta, mutta ei siinäkään kauaa mennyt. Ei Athenan tarvinnut kuin kommentoida ”okay”, näpytellä kyyti, ja sitten mikään muu ei muuttunut. Athena saattoi vain heittää puhelimen takaisin laukkuun ja jatkaa istumista. Athena tosin kyllä vähän paransi asemiaan; se liu’utti lanteitaan ylöspäin niin, että pääsi lähemmäs Micahin keskivartaloa ja siten tunsi lisää sen kehosta itseaan vasten. Toinen käsi siinä oli kohta koskemassa taas niitä haavoja, kun toinen taas liukui Micahin niskaan hiuksia hipelöimään. Melkein siinä teki mieli lanteitakin alkaa pyöritellä kiusausmielessä, kun Micah ei laittanut yhtään millekään vastaan, mutta Athena päätti vain tukeutua intensiiviseen katsekontaktiin ja baby hairien hipelöintiin.
Kyyti saapui paikalle, mutta Athena oli niin omien ajatustensa vanki, ettei edes tajunnut sitä. Se oli siis Micah, jonka täytyi toimia. Se jälleen auttoi Athenaa omille jaloilleen, ja Athena osasi vain roikkua siinä kiinni hetken aikaa, kun jäi kaipaamaan sitä äskeistä intiimiä tunnelmaa. Micahia seurattiin kuitenkin mukisematta taksiin, ja Athena sujahti sen edestä peremmälle, istui sinne pitkää jätkää odottamaan. Athena yritti antaa sille tilaa, ja lopulta poika sinne taksiin pääsikin. Osoitteen ilmoittamisen jälkeen ne pääsivät matkaan. Blondi käänsi katseensa ulos ikkunasta, mutta salamana se käännettiin Micahiin, tai pikemminkin sen hiuksiin, kun se yllättäen nojasi päätään Athenan olkapäätä vasten. Missä tahansa muussa tilanteessa Athena olisi heti työntänyt sen pois, varmaan vetäissyt lättyynkin, mutta nyt se antoi jätkän nojata itseensä. Itse asiassa Athena painoi oman poskensa Micahin päätä vasten ja otti kaiken ilon irti siitä läheisyydestä. Sellaista Athena nimittäin sai harvoin, parhaimmillaan varmaan kerran vuodessa, eli se oli harvinaista herkkua se. ”You’re paying, just so you know”, Athena virnisti pää Micahin omaa vasten saadakseen oloaan edes hieman rennommaksi.
G-talon pihassa Micah sitten oikeasti maksoi kuljettajalle ja ne pääsivät yhdessä kävelemään kohti päärakennusta. Oikein kunnolla yhdessä, koska Micah tarjosi sille kättään ja sillä kertaa Athena liu’utti sormensa Micahin omien lomaan. Ei se edes välittänyt, vaikka siellä G-talossa kävi aiamoinen kuhina. Athena jopa kietoi toisen kätensäkin hetkellisesti jätkän käsivarren ympärille, painoi päätään sen käsivartta vasten, mutta lopulta irrotti otteensa pojasta kokonaan – niiden pitäisi päästä kävelemään portaita. Niitä olikin taas melkoinen määrä, mutta lopulta ne pääsivät oikeaan kerrokseen ja siellä Athena nyökkäsi Micahin mukaansa vessaan. Siellä nimittäin oli ensiaputarvikkeita. Vessan ovi avattiin ja siellä Micah pääsi kauhistelemaan itseään. ”Sit down”, Athena naurahti ja Micah istutti soman pikku takapuolensa vessanpöntön kannen päälle. Sillä välin Athena availi kaappia sen ensiapupakkauksen toivossa, ja sen saatuaan laski pakkauksen lavuaarin päälle ja änkesi taas Micahin syliin. ”I’ll hit you if you start to cry”, Athena uhkasi kastellessaan vanulappua desinfiointiaineella. Kirvelemättömällä, toivon mukaan.
|
|