Kirjoittanut nepa Dec 11, 2018 1:11:44 GMT 2
Normaalit ihmiset eivät välttämättä laittaisi pahakseen, vaikka joku ihminen yritti tutustua niihin. Sosiaalisesti rajoittunut Levi kuitenkin koki uudet ihmissuhteet lähinnä vaivaannuttavina ja kiusallisina. Varsinkin, kun kyseessä oli nyt itse Rhodesinperkele. Hugo fucking Rhodes, joku Instagram-tähtönen. ”I don’t know yet”, Levi tyytyi vastaamaan salamyhkäiseen sävyyn. Se ei nimittäin tiennyt vielä mitään Hugosta. Levi oli vain kuullut niissä bileissä joidenkin tyttöjen puhuvan Hugosta ihailevaan sävyyn, eli mitä luultavammin Hugon sängyssä kävi kuhina ja jonoakin löytyi parin korttelin verran. Parisuhteileva Levi oli siis ihan eri maata Hugon kanssa. Ei se keksinyt yhtään mitään, mikä voisi niitä yhdistää, eli piti siihen jätkään tutustumista ajanhukkana.
Niitä hampurilaisia ja ranskalaisia vääntäessään Levi ei oikein vieläkään voinut tajuta, että oli suostunut Hugon pähkähulluun ideaan. Levin tuurilla sen pomo paukkaisi kohta sisään raivoamaan ja antamaan potkut. Yleensä kaikesta panikoiva Levi onnistui kuitenkin pitämään ne ajatukset taka-alalla, kun keskittyi Hugon loppumattomaan höpinään. Oli siitä jätkästä siis jotain hyötyäkin. Jossain syvällä mielensä sopukoissa Levi jopa nautti siitä, että Hugo puhui puhumistaan. Hampurilaisten valmistuttuakin se puhui pyytäessään ketsuppia. Sen Levi haki jääkaapista ja pääsi lopulta istumaan epäilyttävästi hiljaisen Hugon viereen. Siihen Hugon hiljaisuuteen Levi menikin tarttumaan, ja Hugo vain heitti aiheesta vitsiä. Kieltämättä se sai Levin virnistämään kevyesti. ”You think you’re funny or something?” Levi vilkaisi Hugoa nopeasti, peitti sen hymynsä tunkemalla muutaman ketsupilla kuorrutetun ranskalaisen suuhunsa. ”I’m not gonna show you, idiot”, Levi tokaisi. ”If I do, you’ll be prepared for it.” Levi hymyili ja söi taas muutaman ranskalaisen. ”See? I’m a genius”, se osoitti itseään. Pian tosin nosti sen kätensä suupielelleen, kun Hugo kertoi levinneestä ketsupista. ”What, where?” Se yritti seurata Hugon ohjeita. ”You suck at giving directions!” Levi tuskaili huvittuneena, mutta Hugo sai tarpeekseen ja päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Eikä Levi oikein tiennyt, miten reagoi siihen kosketukseen. Normaalisti vieraiden ihmisten kosketukset vain ahdistivat, ja osa Levistä olikin ahdistunut. Se toinen osa oli kuitenkin jossain ihan muissa tunnelmissa. Levi jopa katsoi Hugoa silmiin, ei edes saanut katsettaan irti. Mitä se Rhodesinperkele oikein aiheutti Levissä? Hugo oli se, joka pakeni sitä tilannetta ensin ja alkoi heti puhua. Hitto se oli nopea toipumaan. Hyvä niin, koska silloin Levi ei voinut jäädä ajatuksiensa pauloihin. ”Nope”, Levi pudisti päätään ja tarttui välillä hampurilaiseensa, ”you just have to come here again.” Se puraisi lopulta palasen hampurilaisestaan, ja sitä pureskellessaan kurtisti kulmiaan Hugon kysymykselle. ”Do you want me to kick you out?” Se ihmetteli nieltyään. ”Would that, like, turn you on or something?” Se jatkoi. Ja hetken kuluttua Hugo oli kaivamassa lompakkoa esille. ”Well that’s nice, but I don’t want your money”, Levi kertoi. Hugo oli kuitenkin itsepintainen. ”Seriously, don’t. God, are you always this stubborn?” Se valitti, kun Hugo oli jo kaivanut seteleitä esille ja tarjosi niitä Leville. Ne Levi otti käteensä ja alkoi tunkea niitä takaisin Hugolle. ”Come on, take them back”, se yritti, mutta Hugo ei suostunut. ”Come on, Hugo!” Levi lopulta naurahti. Hugo kuitenkin väisteli niitä tarjoamisyrityksiä kerta toisensa jälkeen.
Itse asiassa pian ne molemmat seisoivat. ”Just take them back”, Levi edelleen vaati, mutta Hugo vain pudisteli päätään. ”That’s it!” Levi lopulta otti Hugosta kiinni ja painoi sen työskentelytasoa vasten. Reidellään se mitä luultavammin hipelöi epäortodoksisia paikkoja, kun laittoi niitä seteleitä Hugon mustien farkkujen taskuun. Ei Levi kyllä itse mitään tajunnut. ”Fucking finally”, se totesi huojentuneena ja katsoi Hugoa, joka vain totesi lähtevänsä vessaan.
Niitä hampurilaisia ja ranskalaisia vääntäessään Levi ei oikein vieläkään voinut tajuta, että oli suostunut Hugon pähkähulluun ideaan. Levin tuurilla sen pomo paukkaisi kohta sisään raivoamaan ja antamaan potkut. Yleensä kaikesta panikoiva Levi onnistui kuitenkin pitämään ne ajatukset taka-alalla, kun keskittyi Hugon loppumattomaan höpinään. Oli siitä jätkästä siis jotain hyötyäkin. Jossain syvällä mielensä sopukoissa Levi jopa nautti siitä, että Hugo puhui puhumistaan. Hampurilaisten valmistuttuakin se puhui pyytäessään ketsuppia. Sen Levi haki jääkaapista ja pääsi lopulta istumaan epäilyttävästi hiljaisen Hugon viereen. Siihen Hugon hiljaisuuteen Levi menikin tarttumaan, ja Hugo vain heitti aiheesta vitsiä. Kieltämättä se sai Levin virnistämään kevyesti. ”You think you’re funny or something?” Levi vilkaisi Hugoa nopeasti, peitti sen hymynsä tunkemalla muutaman ketsupilla kuorrutetun ranskalaisen suuhunsa. ”I’m not gonna show you, idiot”, Levi tokaisi. ”If I do, you’ll be prepared for it.” Levi hymyili ja söi taas muutaman ranskalaisen. ”See? I’m a genius”, se osoitti itseään. Pian tosin nosti sen kätensä suupielelleen, kun Hugo kertoi levinneestä ketsupista. ”What, where?” Se yritti seurata Hugon ohjeita. ”You suck at giving directions!” Levi tuskaili huvittuneena, mutta Hugo sai tarpeekseen ja päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Eikä Levi oikein tiennyt, miten reagoi siihen kosketukseen. Normaalisti vieraiden ihmisten kosketukset vain ahdistivat, ja osa Levistä olikin ahdistunut. Se toinen osa oli kuitenkin jossain ihan muissa tunnelmissa. Levi jopa katsoi Hugoa silmiin, ei edes saanut katsettaan irti. Mitä se Rhodesinperkele oikein aiheutti Levissä? Hugo oli se, joka pakeni sitä tilannetta ensin ja alkoi heti puhua. Hitto se oli nopea toipumaan. Hyvä niin, koska silloin Levi ei voinut jäädä ajatuksiensa pauloihin. ”Nope”, Levi pudisti päätään ja tarttui välillä hampurilaiseensa, ”you just have to come here again.” Se puraisi lopulta palasen hampurilaisestaan, ja sitä pureskellessaan kurtisti kulmiaan Hugon kysymykselle. ”Do you want me to kick you out?” Se ihmetteli nieltyään. ”Would that, like, turn you on or something?” Se jatkoi. Ja hetken kuluttua Hugo oli kaivamassa lompakkoa esille. ”Well that’s nice, but I don’t want your money”, Levi kertoi. Hugo oli kuitenkin itsepintainen. ”Seriously, don’t. God, are you always this stubborn?” Se valitti, kun Hugo oli jo kaivanut seteleitä esille ja tarjosi niitä Leville. Ne Levi otti käteensä ja alkoi tunkea niitä takaisin Hugolle. ”Come on, take them back”, se yritti, mutta Hugo ei suostunut. ”Come on, Hugo!” Levi lopulta naurahti. Hugo kuitenkin väisteli niitä tarjoamisyrityksiä kerta toisensa jälkeen.
Itse asiassa pian ne molemmat seisoivat. ”Just take them back”, Levi edelleen vaati, mutta Hugo vain pudisteli päätään. ”That’s it!” Levi lopulta otti Hugosta kiinni ja painoi sen työskentelytasoa vasten. Reidellään se mitä luultavammin hipelöi epäortodoksisia paikkoja, kun laittoi niitä seteleitä Hugon mustien farkkujen taskuun. Ei Levi kyllä itse mitään tajunnut. ”Fucking finally”, se totesi huojentuneena ja katsoi Hugoa, joka vain totesi lähtevänsä vessaan.
