I don't know you but I want you all the more for that

Aaron ei voinut ymmärtää, että miten Grace sattui olemaan juuri siinä samassa baarissa. Totta kai opiskelijat juopottelivat suurin piirtein joka viikonloppu, sen Aaron tajusi, mutta että juuri siellä.. Se tuntui oudolta. Tosin miksi ajat olisivat muuttuneet? Silloin kun Aaron oli nuori, Skull’s Rainbow Room oli suosittu opiskelijoiden keskuudessa. Saattoi se olla sitä siis nykyäänkin. Enemmänkin Aaron siis taisi ihmetellä Graceä – sitä, että Aaron ei ollut saanut siitä niin, no, railakasta kuvaa. Se vaikutti erilaiselta kuin opiskelija, joka ryyppäsi joka viikonloppu. Maybe he had misjudged her. Vaikka Aaron kuinka opiskeli psykologiaa ja osasi lukea ihmisten eleitä ja kaikkea, ei se ollut mikään ajatustenlukija. Kaikki olivat erehtyväisiä. Myös Aaron.

Jos Aaronia ahdisti Grace, niin sillä hetkellä sitä ahdisti myös se pöytäseurue. Ne tutut miehet nimittäin olivat eksyneet muutaman oluen jälkeen harvinaisen syvälliseen keskusteluun parisuhteista ja rakkaudesta, eikä Aaronilla ollut siihen mitään kommentoitavaa. Ei se nimittäin tiennyt, oliko enää edes rakastunut vaimoonsa. Niin professori tietenkin tahtoi uskoa, mutta sitä rakastumisen tunnetta se ei kyllä ollut kokenut hetkeen. ”I’ll get more water”, se päätti ilmoittaa pöytäseurueelle. Ihan varmasti ne ihmettelivät Aaronin käytöstä. Se oli hiljainen, välttelevä ja kaiken lisäksi ahdistunutkin. Joku niistä vitsaili, että Aaronin pitäisi ottaa veden sijaan olut, mikä sai Aaronin vain naurahtamaan. Ei se muutakaan osannut kommentoida. Ei sillä hetkellä pyörinyt päässä mitään nasevia kommentteja, kun aivot tuntuivat jo muutenkin käyvän ylikierroksilla. Ehkä Aaronin olisi parempi vain lähteä kotiin?

Kun Aaron oli matkalla baaritiskille, yksi sen peloista kävi toteen. Se törmäsi Graceen. Siis melkein sananmukaisesti. Gracen jäätävän katseen kohdatessaan Aaron ei voinut kuin olla hiljaa. Se tiesi, että niin oli parempi. Se jopa kuvitteli pääsevänsä pälkähästä sillä hiljaisuudella, mutta ihan turhaan. Pian Grace gave Aaron a piece of his mind ja Aaron ei voinut kuin kuunnella. Hieman se yritti nostaa käsiään ilmaan saadakseen Gracen hiljenemään, koska se herätti huomiota. ”Grace.. Calm down, okay?” Aaron yritti aloittaa puheella, mutta se ei auttanut. Niinpä Aaron tarttui Gracea olkapäistä ja siirsi sitä hieman sivummalle. Grace laittoi tietenkin vastaan. ”Hush, Grace, hush”, se jatkoi rauhoitteluaan, mikä sai Gracen vielä pahemmin raivon partaalle. ”Really”, Aaron aloitti ja vei ensin sormen oman suunsa eteen mutta sitä kautta Gracen oman eteen, ”not so loud, please.” Se tilanne herätti niin paljo huomiota, että joku nuori sälli tuli puolustamaan Gracea. Grace siinä harvinaisen äänekkäästi ja raivokkaasti kyllä kertoi pitävänsä ihan itse huolen itsestään. ”I’m sorry”, Aaron selitti sille jätkälle, joka häipyi hyvin nopeasti paikalta.

Lopulta Aaron sai siirrettyä Gracen sivummalle. ”Please listen to me”, Aaron pyysi, mutta Grace ei ollut kuuntelutuulella. Sen sijaan se avautui tunteistaan, mikä sai Aaronin vilkaisemaan maahan. Aaron ei kuitenkaan voinut antaa nyt niiden kommenttien mennä tunteisiinsa, vaikka sinne ne meinasivat matkata. Gracellä oli nimittäin kaikki oikeus käyttäytyä niin kun käyttäytyi – mies oli idiootti ja tiedosti sen itsekin. ”I’m sorry”, Aaron sai sentään sanottua, ”you don’t even know how sorry I am.” Mies huokaisi syvään. ”I mean everything I said to you that night. I really did, but I was very, very drunk. I couldn’t think straight. My wife and I aren’t in the best place, haven’t been for a long time, and I.. My friend told me to go for it, and I did. And then I met you and thought ‘wow, that woman is amazing.’ I’m sorry.” Aaron vei käsiään puuskaan. ”Yes, there can never be anything between us. But when I’m drunk, I don’t think about such things.”

Grace tuntui rauhoittuneen. Ei se ainakaan huutanut samaan tyyliin kuin äsken. Ja siksi Aaron meni huolestumaan. ”Are you okay?” Se kurtisti kulmiaan. Tarttui jopa kevyesti kiinni Gracen käsivarteen. ”You don’t look so good.”

Aaronia hävetti. Koskaan aikaisemmin se ei ollut joutunut tilanteeseen, jossa nainen huusi sille niin raivona. Toki Delilahin kanssa oli ollut jotain pikkuriitoja silloin tällöin, mutta ei se nainen koskaan huutanut. Grace sen sijaan ei pidätellyt ollenkaan raivoaan. Aaron yritti rauhoitella sitä brunettea, mutta ihan turhaan – ei sitä tuntunut saamaan millään rauhalliseksi. Ei Aaron voinut siis loppujen lopuksi kuin tarttua siihen kiinni ihan fyysisesti, jotta siihen saisi edes kontaktin. Grace oli niin vihansa sokaisema, että ei tuntunut kuuntelevan yhtään mitään.

Siellä sivummalla Grace sentään kykeni hengittämään ja kuuntelemaan Aaronia. Se jopa vastasi asioihin, esimerkiksi ihmetteli, että miksei Aaron ollut jo eronnut. ”It’s not that simple”, Aaron kertoi vastaukseksi, joutui korottamaan ääntään taustahälyn takia. ”It’s not like that”, Aaron puolusti itseään, ”I don’t run around in bars searching for female company. I rarely even go to bars.” Se levitti käsiään. Ja sitten Grace kysyi, että oliko Aaronilla lapsia, osui sillä kysymyksellä tietämättään arkaan paikkaan. ”No, I don’t”, Aaron vastasi, ja Gracen mielestä se oli Luojan lykky. Aaron näki asian ihan päinvastaisesti – sen mielestä Jumala rankaisi sitä jostain. Tai jos ei Aaronia, niin sitten Delilahia. Tai ehkä molempia. Kohta Jumalalla kyllä olisi ihan oikeastikin syytä rankaista Aaronia, kun se sillä tavoin oli kiinnostunut tummatukkaisesta naisesta.

Gracen raivo alkoi pikkuhiljaa muuttua. Grace kuulosti jopa onnettomalta puhuessaan. ”You can’t stop feeling”, Aaron vastasi ympäripyöreästi, ”so don’t be too hard on yourself.” Aaron oli kyllä paraskin puhuja. Aivan yhtä lailla se oli mennyt ihastumaan Graceen ja syytti itseään. ”And you’re not a terrible person. I should have been honest with you in the first place”, mies jatkoi selittämistä ja katsoi sitten naista, joka horjui humalaisena. ”Maybe I should drive you home?” Se ehdotti brunetelle. Mies kietoi toisen käden Gracen ympärille, tunsi kehon lämpenevän, kun sai pitää Gracea sillä tavoin lähellä. Ihan sama, vaikka kyse olikin vain kännisen ihmisen tukemisesta. Graceä Aaron olisi mieluusti pidellyt muuallakin. ”No, I don’t think you’re a loser”, Aaron naurahti kevyesti taluttaessaan Graceä ovea kohti. Grace alkoi siinä ladella epäsuoria anteeksipyytelyjäkin, jolloin Aaron vain pudisti päätään. ”You have nothing to apologize for”, Aaron kertoi, mikä sai Gracen kehumaan Aaronia. ”Thanks, I guess”, Aaron kiitteli nolostuneena. Toivon mukaan kukaan ei kuullut – tai nähnyt, kuinka Grace oli nojautunut lähemmäs ja vei kättä Aaronin hiuksiin. ”Thanks. Again.” Aaron vilkaisi Graceä. Salaisesti vähän nauttikin siitä, kuinka Grace gently tugged his hair.

Lopulta Aaron sai Gracen ulos aina parkkipaikalle asti. Siellä Aaron avasi herrasmiehen tavoin oven Gracelle, joka pääsi autoon ensin. Vasta sitten mies meni itse sisälle. ”Seatbelt on”, se muistutti Gracea, jolla oli siinä kännissä vaikeuksia saada käsiä toimimaan. Niinpä Aaron kumartui lähemmäs sen verran, että sai vedettyä Gracen turvavyön kiinni. Se kiinnitti huomiota siihen, että Grace seurasi sen jokaista liikettä, ja tunsi poskiaan kuumottavan. Sentään Aaron pääsi pian takaisin omalle paikalleen näpäyttämään turvavyön kiinni, ja sitten ne lähtivät matkaan. Ne saivat ajella hyvän matkaa rauhassa, mutta pian Grace alkoi voida pahoin. ”No, no, no, please, don’t throw up”, Aaron panikoi, ”I’ll pull over, okay?” Gracen mielestä se ei ollut tarpeen.

Loppujen lopuksi Aaron ajoi muualle kuin Gracen asuntolalle – Aaron ajoi omaan kotiinsa. ”This is my house”, Aaron selitti, ”I brought you here so you can throw up.” Mies astui taas ensin ulos autosta ja auttoi sitten ulos Gracen, jonka vointi oli ihan selvästi pahenemaan päin. ”Can you walk?” Mies varmisteli.

Hieman Aaronia huoletti se, että olivatko sen kaverit nähneet sen raahaavan Gracen ulos yökerhosta. Mitä ne siitäkin ajattelisivat? Aaron kyllä tiesi, että kukaan niistä miehistä ei voinut edes kuvitella Aaronin olevan epäuskollinen vaimolleen. Eikä Aaron koskaan aikaisemmin ollut ollutkaan. Nyt Aaron oli kuitenkin mennyt ihastumaan Graceen, ja Aaronille jo sekin oli pettämistä. Näkyisikö siis se? Huomaisivatko muut, miten Aaron katsoi tai kohteli Gracea? Ne ajatukset pyörivät tuuliviirin lailla Aaronin mielessä, kun se raahasi Gracen autolleen. Se turvavyön kiinnityksen aiheuttama pakollinen fyysinen kontakti meinasi saada olon hieman vaikeaksi, mutta siitä kuitenkin selvittiin ja päästiin lähtemään matkaan. Gracen kommentti nyki hieman Aaronin suupieliä ylöspäin, vaikka auto musta olikin. Kauaa ei kuitenkaan huvittanut. Kun Gracea alkoi oksettaa, Aaron todella pysähtyi muutamaan kertaan tien viereen. Kaikki ne kerrat olivat kuitenkin tuloksettomia ja Aaron joutui aina jatkamaan ajamista stressaten. Se ei kuitenkaan tahtonut bruneten oksentavan siihen uudenkarheaan autoon.

Oksentamatta selvittiin aina Aaronin asunnolle asti. Grace ei piilotellut sitten ollenkaan aitoa reaktiotaan, mikä sai miehen naurahtamaan vaivaantuneesti. ”No, it really is mine”, se vielä vahvisti ja nousi sitten autosta auttaakseen Gracen ulos. Se avasi oven ja kietoi toista kättään sen ympärille, antoi Gracen nojata itseään vasten ihan kaikilla voimillaan. Sen kokoisen bruneten pitäminen pystyssä ei ollut juurikaan vaikeaa. ”Hovering?” Aaron toisti huvittuneena Gracen sanavalinnan. Ja sitten punastui. Luoja, että sitä hävetti. Grace ei luojan kiitos sitä poskien kuumotuksen aiheuttamaa värimuutosta huomaisi siinä pimeydessä. ”I, uh”, Aaron pysähtyi hetkeksi, ”that’s a topic for another time, okay?” Se yritti vaihtaa aihetta ja kävellä taas eteenpäin. Grace kuitenkin aikoi väittää, että Aaron siis piti Gracesta. ”No, I”, Aaron puolusteli mutta tajusi sitten sanoneensa väärin, ”I mean, yes, I do, but not in that way. Or, you know, yeah, but—” Se sentään tajusi hiljentyä. ”I’ll stick to my original answer. Let’s talk about that some other time, princess.”

Sisällä Aaron päästi Gracesta irti siksi aikaa, että sai riisuttua kenkänsä. Se ei kyllä ollut kovin hyvä idea – Grace nimittäin tömähti suurin piirtein samoin tein Aaronia päin ihmetellessään Aaronin kotia. Siis kotia, jonka Aaronin vanhemmat olivat Aaronille ostaneet, mutta jossa mies ei asunut. Idyllinen lähiöelämä ei ollut ollut Delilahin toive, eli Aaron oli pitänyt asunnon ihan vain omana tietonaan. ”Thank you”, Aaron kiitti suoraan sydämestään, katsoikin Gracea hetken aikaa pehmeästi. Se talo nimittäin oli ihan Aaronin näköinen lattiasta kattoon. Kauaa mies ei kuitenkaan kerennyt brunettea katsella, kun se tahtoi ihmetellä kaikkea. Lopulta Aaronin pelikokoelmaa. ”You like video games?” Mies kysyi yllättyneenä, ja huomasi sillä hetkellä ihastuneensa Graceen vielä enemmän. Ei se ollut koskaan tavannut videopeleistä kiinnostuneita naisia – ei se pyörinyt sellaisissa piireissä. ”Is that what you’re after? Money?” Aaron kiusasi Gracea leikkimielisesti samalla, kun nappasi God of Warin pelihyllystä. ”Maybe we should play it?” Se ehdotti Gracelle, joka innostui ajatuksesta. ”Sure”, Aaron nyökkäsi Gracelle ja heilutteli kättään kertoessaan brunetelle ohjeita vessaan.

Päämakuuhuoneen puolella olevaa Playstationia kuntoon laittaessaan Aaron huomasi ajattelevansa sitä koko tilannetta Gracen kanssa – sitä, että miksi ne olivat tavanneet. Mies ajatteli – tai ainakin oli ajatellut – niin, että Jumalalla oli niille kaikille selvät suunnitelmat tehtynä. Ja Aaron kuvitteli, että sille se suunnitelma oli elämä, perhe, Delilahin kanssa. Sitä perhettä ei kuitenkaan ollut tullut. Aaron siis väkisinkin ajatteli, että oliko sekin ollut sittenkin osa Jumalan suunnitelmaa eikä suinkaan kostoa? Ehkä Jumala oli tahtonut ohjata sen Gracen luo? Aaron huomasi uppoutuneensa niin pahasti ajatuksiinsa, että peli oli jo päällä. Eikä Gracea näkynyt missään. ”Grace?” Aaron siis huuteli. ”Are you okay?” Kun vastausta ei kuulunut, Aaron tietenkin meni katsomaan Gracen tilanteen. Vessan ovi oli apposen auki, ja Grace makasi sammuneena vessan lattialla. ”Oh, Grace”, Aaron puuskahti ja yritti herätellä brunettea. Jotain epämääräistä muminaa Aaron sai vastaukseksi, mutta se ei liikauttanut eväänsäkään. Hetken Aaron mietti hätänumeroon soittoa, mutta päätyi lopulta vain nappaamaan Gracen käsivarsilleen. Aaaron ei ehkä ollut mikään alfauros, mutta jaksoi se sentään Gracen kantaa päämakuuhuoneeseen ja laskea sen sängylle. Hellästi Aaron asetteli bruneten kylkiasentoon tukehtumisen estämiseksi ja silitteli sen hiuksia, siirsi niitä pois kasvojen tieltä. ”Sleep tight, princess”, se toivotteli Gracelle hyvää yötä ja istui mukavaan nojatuoliin pelatakseen ja vahtiakseen Gracen unta.

Pitkään yöhön Aaron jaksoikin pelata Kratoksen ja Atreuksen seikkailuja, vaikka oli pelannut God of Warin jo aiemmin. Aamuyön tunteina Aaronin silmät olivat kuitenkin painuneet kiinni ja se oli nukahtanut nojatuolille, josta nyt heräili siihen, että kuuli liikettä. Mies vilkaisi taakseen ja tajusi Gracen heränneen. Se istui sängyllä selvästi hämmentyneen näköisenä, ei selvästikään tiennyt, missä oli, eikä varmaan muistanut eilisen tapahtumiakaan. ”Hey”, Aaron tervehti pehmeästi ja yritti sukia kuntoon pörröistä kiharapehkoaan. ”Remember anything from last night?”

Vaikka siihen nojatuoliin oli mukava nukahtaa, ei se itse nukkuminen ollut välttämättä niin mukavaa. Aaronin kipeät niskat olivat hyvinkin selvä muistutus huonosti valitusta nukkumispaikasta. Ei Aaronia kuitenkaan sellainen pieni kipu jaksanut haitata – varsinkaan, kun siellä samassa huoneessa oli varsin miellyttävä näky sängyllä istumassa. Sen bruneten vieressä olisi ollut ihan varmasti mukavaa nukkua. Itse asiassa Aaron oli tehnyt niin jo kerran, mutta ei kyllä muistanut siitä oikeastaan mitään, vaikka olisi halunnut. Ehkä. Tunteet Gracea kohtaan aiheuttivat Aaronissa harvinaisen ristiriitaisia tunteita. ”Well, it”, Aaron yritti löytää sopivaa ilmaisua ajatuksilleen, ”it was.. Interesting.” Aaron puuskahti huvittuneesti, yritti siten keventää sitä tunnelmaa. Gracea nimittäin ihan selvästi ahdisti. ”Let’s talk about it over breakfast, okay?” Mies ehdotti. ”A cup of coffee will definitely make you feel a lot better.”

Professori sinne alakertaan sai ensimmäisenä raahattua luunsa. Aaron sentään muisti vilkaista taakseen, että oliko se brunette pysynyt perässä. Kun mieli oli saatu rauhoitettua, Aaron alkoi ladata kahvinkeitintä käyttökuntoon. ”Yeah”, Aaron kertoi vastaukseksi. Itse asiassa herrasmiehen tavoin itse asteli – pikemminkin hölkkäsi – portaat ylös ja haki iPhonen laturin sängyn vieressä olevan lipaston ylälaatikosta. Yhtä nopeasti mies oli alhaalla ja ojensi laturin Gracen käteen. Huvittuneena Aaron seurasi saarekkeeseen päätään nojaavaa brunettea, ennen kuin se valmistautui henkisesti vastaamaan kysymykseen. ”No, you don’t”, Aaron naurahti. Tilanne ei ollut niin paha. Ei ainakaan Aaronin silmissä. ”I was hanging out with a couple of my friends at Skull’s Rainbow Room and, well, you happened to bee there, too. And you weren’t happy about it – about me, to be exact. You literally yelled at me.” – ”But I deserved it. I really did.”

”And you touched my hair. Told me it was soft”, Aaron hymyili jo leveämmin yrittäessään saada brunetenkin paremmalle tuulelle. Grace valtettavasti vaikutti siltä, että tahtoisi kadota maanrakoon. ”Hey, everything’s fine”, Aaron asteli epäröimättä Gracen luo ja vei käden sen olkapäälle, ”nothing bad happened. I just brought you here to sober up. I mean, you almost threw up in my car and I didn’t want that.” Aaron liu’utti sitä Gracen olkapäällä ollut kättä käsivartta pitkin alaspäin, mutta tajusi sentään päästää irti. ”What do you want to eat? I thought I’d make pancakes”, Aaron kysyi nopeasti saadakseen ajatuksiaan muualle kuin brunetteen. Koska kieltämättä Aaron ei olisi tahtonut irrottaa otettaan ollenkaan. Grace oli kuitenkin sitä mieltä, että ei halunnut syödä yhtään mitään. ”Oh”, Aaron sanoi pettyneenä. ”You know, all my friends love my pancakes, so you’re missing out on them. Big time.”

Ilmeisesti Aaronin säälittävyyden vuoksi Grace suostui syömään ainakin yhden pannukakun. Kun Aaron alkoi kaivamaan taikinaan tarvittavia aineita ja työvälineitä esille, Gracen puhelin soi. Ja pian se brunette kertoikin menevänsä puhumaan toiseen huoneeseen. ”Okay”, Aaron vain vastasi nopeasti. Se katsoi hetken parvekkeelta Gracen loittonevaa selkää, ennen kuin palasi pannukakkujen pariin.