Kirjoittanut moa Nov 28, 2018 18:29:08 GMT 2
ROSE LILITH MALONE
stepping stones
Rosie | Born 10th of February 1998 – 20 years old and an aquarius | Haven’t really thought about it but feels pretty straight, also single because has no time for proper dating | Born and raised in small town of Leiper’s Fork, Tennessee | Sophomore majoring on architecture at Vanderbilt University College of Arts and Sciences | Lives at the 4th floor of Warren College, room 466 | Waitress and dishwasher at Etch Restaurant, Downtown Nashville | @rosie_alone on IG | Family includes father Tom and three little brothers: Logan (-01), Austin (-04) and Eli (-08). Mother Karina is not in the picture.
Leiper’s Forkin pikkukylässä 40 minuutin ajomatkan päässä Nashvillesta rakastetaan turisteja ja taidetta sekä tislataan autenttista tennesseeläistä viskiä. Alle 700 asukkaan yhteisössä pienten taidegallerioiden ja maissipeltojen keskellä kasvoi myös Rose Lilith Malone kolmen pikkuveljensä Loganin, Austinin ja Elin kanssa. Perheen isä Tom työskenteli Leiper’s Fork Distilleryssä parin kilometrin päässä perheen kotoa, päihteiden liikakäytön ja mielenterveysongelmien vaivaama äiti Karina taas oli mukana kuvioissa on and off, yleensä lähinnä sen verran että ehti hankkiutua raskaaksi ja häipyessään jättää miehelleen vielä yhden lisäsuun ruokittavaksi. Lienee sanomattakin selvää, ettei Karinan panos lapsikatraansa kasvattamiseen ollut kovinkaan merkittävä, kun sisarukset saivat nauttia kahden vanhemman taloudessa elämisestä vain muutamien kuukausien pätkissä Elin syntymän jälkeen ja tuolloinkin äidin läsnäolo yleensä toi mukanaan enemmän kaaosta kuin vakautta. Sisaruskatraan vanhimmalle äidin epävakaus ja poissaolo tarkoitti isoa vastuuta jo kovin nuorella iällä. Rosien lapsuutta tahdittivatkin Karinan tulemiset ja menemiset: ne hyvät kaudet jolloin tuo piti kiinni lääkityksestään ja oli hetken aikaa lapsilleen melkein kuin oikea äiti, ja ne huonommat, jolloin tytöllä oli pikkuveljiensä lisäksi huolehdittavanaan myös sänkynsä pohjalle linnoittautunut nainen, joka ei jaksanut tai muistanut syödä tai peseytyä, saati sitten pitää huolta että lapset tekisivät samoin.
Karinaa luotettavampi äitihahmo Malonen perheen lapsille oli Tomin äiti Greta, jota lapset kutsuivat nanaksi. Aviomiehensä vuosia aiemmin syövälle menettänyt Greta pääsi seuraamaan poikansa epäonnisen avioliiton vaiheita lähietäisyydeltä ja vastailemaan lastenlastensa hätääntyneisiin soittoihin, kun Karina joskus ilmaantui paikalle sekavassa tilassa isän ollessa yövuorossa tai vastaavasti jätti palaamatta kauppareissulta takaisin. Perheen isä ei ollut huono ihminen tai vaimonsa tapaan epäluotettava kasvattaja, mutta melko vaitonainen tämä oli ja selvästi kykenemätön eroamaan lastensa äidistä, vaikka se olisi ollut kaikille parasta. Mies oli aina valmis ottamaan Karinan takaisin, vaikka tämä olisi edellisellä kerralla lähtiessään tehnyt miten törkeästi ja ollut omilla teillään kuukausista vuosiin. Edes oman äidin selvä paheksunta ei saanut Tomia ottamaan itseään niskasta kiinni, vaikka lastenteko olisi luultavasti kannattanut lopettaa heti ensimmäisen, viimeistään toisen jälkeen ja kotitalon lukot vaihtaa jo vuosia sitten uusiin. Taloudellisestikaan peheellä ei koskaan mennyt kovin hyvin, eikä kasvava lapsiluku tai kakaroiden varttuminen naukuvista kääröistä vaatteita ja koulukirjoja kaipaaviksi kouluikäisiksi auttanut asiaa tippaakaan. Viiden tai pahimmillaan kuuden hengen elättäminen yhden miehen palkasta ei ollut helppoa, vaikka isoäiti tarjosikin perheelle apua parhaan kykynsä mukaan. Isän ollessa paljon töissä perheen arjen pyörittäminen lankesi käytännössä Roselle, jolle ei koulunkäynnin ja lasten- sekä kodinhoidon jälkeen juuri jäänyt aikaa omalle sosiaaliselle elämälle. Kesät tyttö painoi vielä lisäksi töitä milloin missäkin The Country Boy -ravintolasta Copper Fox Galleryyn.
 |  |  |
Vaikka nuoruuden hullutukset jätettiin kaiken perhedraaman keskellä elämättä, peruskoulu ja high school onnistuttiin raivaamaan läpi yllättävänkin kunniakkaasti, ensimmäinen kotikylässä ja jälkimmäinen parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä Franklinissa. Oppiaineista Rose takelteli lähinnä kielissä, kuvaamataidossa ja matemaattisissa aineissa tyttö sen sijaan oli aina lahjakas, jopa luokkansa terävintä kärkeä. Hyvästä koulumenestyksestä huolimatta rutiköyhästä perheestä tulevalla Rosella ei pitänyt olla mitään asiaa community collegea kummempaan opinahjoon ja tämän kohtalon tyttö oli hyväksynyt jo aikoja sitten. Leiper’s Fork oli kuitenkin ainakin kerran aiemminkin onnistunut tuottamaan yhden akateemisesti orientoituneen ja elämässä menestyneen yksilön, joka oli sittemmin perustanut rahaston tukemaan kotikylänsä vähävaraisia, mutta lahjakkaita nuoria yliopistokoulutuksen hankkimisessa. Kilpailu stipendistä ei ollut järin kovaa, koska Rosien vanhoista luokkatovereista enemmistö oli aikeissa työllistää itsensä joko tislaamolla tai maataloudessa, ja hakeminen ratkesikin nuoren Malonen eduksi. 50 % minkä tahansa yliopiston lukukausimaksusta kattava stipendi olisi eittämättä mennyt hukkaan community collegessa, joten opettajiensa rohkaisemana Rose pyrki Nashvillessa sijaitsevaan Vanderbilt Universityyn. Sisäänpääsyyn tyttö ei tosin uskonut hetkeäkään ennen kuin senior-vuotensa keväällä vastaanotti yliopiston leimoilla varustetun paksun kirjekuoren ja sai tietää tulleensa valituksi. Rakkaus taiteeseen ja matematiikkaan yhdistyi luonnollisella tavalla Rosien lähtiessä opiskelemaan arkkitehtuuria.
Nashvilleen muuttaessa taakse jäivät perheen lisäksi myös lapsuudenystävät ja poikaystävä Evan, jonka Rosie oli tuntenut polvenkorkuisesta asti, mutta löytänyt romanttisessa mielessä vasta pari vuotta aiemmin. Kaikkien hylkäämisestä tuli tasapuolisesti paska fiilis, eikä opintojen aloittamista edeltävä kesä todellakaan mennyt elämästä nauttien vaan itseä joka välissä itsekeskeiseksi lehmäksi sättien. Syksyllä 2017 lähdettiin kuitenkin laukku kainalossa kohti Vanderbiltia, hankittiin heti kättelyssä ilta- ja viikonlopputöitä tarjoilijana ja baristana, sekä valmistauduttiin henkisesti siihen edessä olevaan noin sadantuhannen dollarin opintolainaan. Kotona käydään mahdollisuuksien mukaan, mutta käytännössä koulukiireet ja työt pitävät tytön aika tiukasti Nashvillessa. Isän ja pikkuveljien pärjäämiseen on vain luotettava asiaa sen enempää murehtimatta, jos haluaa säilyttää mielenterveytensä. Äitiään Rose ei ole nähnyt vuosiin, tarkemmin sanottuna viimeksi ollessaan viidentoista, kun tuo ilmestyi etsimään Tomia tislaamolle, jonka lahjapuodissa tyttö välillä teini-iässä teki viikonloppuvuoroja helpottaakseen perheen rahatilannetta. Tuolloin äidille ei enää löytynyt juuri mitään positiviista sanottavaa, eikä sen katoamista elämästä olla sitten osattu harmitella.
 |  |
 |  |
Rosiesta on ensialkuun vaikea saada kokonaisvaltaista kuvaa, ei siksi että tämä olisi jotenkin itsetarkoituksellisen mysteerinen, vaan koska tytöllä ihan selvästi on elämässään jokin keskeinen ristiriita, jota samaan aikaan väistellään ja jonka kanssa yritetään opetella elämään. Nuorena sisäisen konfliktin lähde oli rakkaus ja toisaalta inho äitiä kohtaan, sittemmin kiintopisteeksi on muodostunut tasapainottelu rakkaiden ihmisten ja omien unelmien väillä. Rose on tottunut laittamaan muut itsensä edelle, eikä siksi ole pystynyt olemaan aivan sujut kotoa lähtemisen kanssa. Vanderbiltin kaltaisen yliopiston valitseminen tuntuu todellisuuspaikoiselta ja lapselliselta, kun oltaisi voitu valkata joku vaatimattomampikin oppilaitos, saada sieltä ihan kelvollinen tutkinto ilman musertavaa opintolainataakkaa, ja aikaa olisi jäänyt vielä muullekin. Potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei ehdi töiltään ja opinnoiltaan käydä kotona useammin, ja erityisesti soimaa itseään silloin, jos tulee panneeksi omat mielihalunsa perheen edelle. Ei silti voi kiistää nauttivansa tästä vapaammasta elämästä, jossa valtavasta työmäärästä huolimatta on vastuussa lähinnä vain itsestään ja itselleen.
Taustansa vuoksi Rosien on vaikea ottaa vakavasti kaikkia koulun rikkaita kakaroita, etenkään sellaisia, joille opiskelu tuntuu olevan lähinnä harrastus. Tämä saattaa käytöksessä näkyäkin, vaikka pikemminkin pehmeänä naljailuna kuin suorana ylenkatseena. Pinnan alla haudotaan kyllä tiettyä raivoa elämän epäreiluudesta, mutta omat stipendin ja sisäänpääsyn muodossa tulleet onnenpotkut ovat pakottaneet vähän hillitsemään tämän esiintuomista, eihän itsekään enää olla siinä kaikkein surkeimmassa asemassa ja asiat voisivat olla paljon pahemminkin. Joka tapauksessa kokee Vanderbiltiin sopeutumisen välillä hankalaksi, joskin on saanut sieltä varsin hyvän joukon ystäviä ja päässyt jonkinlaisen sattuman kautta mukaan niihin suositumpiinkin piireihin, vaikkei itse mikään merkkihenkilö kampuksen sosiaalisessa kentässä olekaan. Kytköksistään huolimatta Rosie tuntee väkisinkin olevansa jossain määrin toisesta maailmasta kuin ystävänsä, eikä aina onnistu peittelemään epäuskoaan näiden elämäntyylejä seuraillessaan. Omista kotioloista ei varsinaisesti huudella, vaikka halutaan myös tehdä selväksi, ettei vaikenemiseen liity häpeää. Enemmistölle lienee ihan töissäkäynnin ja ulkoisen olemuksenkin takia selvää, ettei tyttö ainakaan mikään trustfund kid ole. Ei kaipaa almuja ja kokee ne helvetin alentavina: ihan tarpeeksi nöyryyttävältä tuntuu sekin, ettei pysty itse kustantamaan omia opintojaan. Rahatilanne tulee jatkuvasti eteen arjessakin: viettää usein baari-illat selvänä ja skippaa sunnuntaiset krapulahengailut paikallisissa ravintoloissa, mistään suurempaa rahallista panostusta vaativista aktiviteeteista nyt puhumattakaan.
Ei mielellään pyydä apua keneltäkään vaan haluaisi kaikkein mieluiten osoittaa pärjäävänsä elämässä omillaan. Tämän todistaakseen tekee helvetisti töitä niin opintojensa kuin rahojensakin eteen ja onkin perusluonteeltaan varsin ahkera. Ahdistuu välillä kaiken järjettömyydestä ja epäilee tekemiensä valintojen – ja koko elämisen – kannattavuutta, mutta pakottautuu aina lopulta hylkäämään epäilynsä ja puskemaan eteenpäin. Maanläheinen ja etenkin arjen ongelmakohdissa kekseliäs, älyttömän näppärä saamaan vuorokauteen enemmän tunteja kuin pitäisi fyysisesti olla mahdollista, tosin taitaa lähinnä löytää ne leikkaamalla tunteja unesta ja monisuorittamalla. Ei nuoruudessaan ehtinyt juuri hengailla kavereiden kanssa, joten ottaa yliopistossa tästä ilon irti kiireistä huolimatta ja saattaa selvänäkin viipyä baarissa pilkkuun asti vain mennäkseen sieltä sitten samoilla silmillä suoraan aamuvuoroon. Pohjimmiltaan ihan rento tyyppi, mutta ottaa tietyt jutut raskaasti ja juuri oikeaan kohtaan tökätessä on provosoitavissa nollasta sataan hävettävän nopeasti. Toisaalta laantuu myös melkein yhtä helposti, eikä ole pitkävihaista sorttia. Toistuvat typeryydet tosin jäävät muistin perukoille elämään ja niitä voidaan ihan hyvin käyttää muita vastaan tarvittaessa. On monella tapaa hyvinkin in touch with her emotions, mutta tottunut pitämään fiilikset sisällään – elää vähän sillä periaatteella, että poissa silmistä on myös poissa mielestä.
Ei ole täysin onnistunut erottamaan toisistaan näitä kahta elämänvaihettaan ja niiden vaatimia ominaisuuksia, vaikka on yrittänyt parhaansa. Sortuu sen vuoksi välillä määräilevyyteen, mikä lienee perua kolmen nuoremman veljen elämien pyörittämisestä. Sosiaalinen tyttö viettää mielellään aikaa isoissa porukoissa ja tulee helposti toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Toisaalta nauttii suuresti myös kahdenkeskisestä hengailusta ilman sen kummempaa agendaa. Yliopistoaikanaan ei ole edes yrittänyt löytää aikaa deittailulle, mutta luonnollisesti kaipaa silti välillä fyysistä kontaktia ja pitää seksiä erinomaisena keinona stressin laukaisemiseen. Työekonomisimmaksi ratkaisuksi tähän on todettu fwb-suhteen ylläpitäminen, mutta muidenkin petiin saatetaan välillä livetä. Mikään kevytkenkäinen lortto Rosie ei koe olevansa, vaikka intiimistä kanssakäymisestä osataankin ottaa ilo irti.
 |  |
168 cm – 56 kg – blonde – light blue eyes
Rosien oma hiusväri on imartelevan maantienruskea, mutta hän on värjännyt hiuksiaan jo vuosia. Tällä hetkellä polkkamittaisten hiusten kanssa ollaan syvässä vaalennuskierteessä ja paljastuvaa tummempaa tyvikasvua on pehmennetty raidoittamalla. Kävi teininä läpi pienen kapinallisvaiheen, jolloin suosi tummaa silmämeikkiä ja lävisti nenänsä oikean puolen: korulle on edelleen paikka, mutta siinä pidetään töiden ja käytännöllisyyden nimissä lähinnä häivettä. Korusta täysin luopuminen taidetaan nähdä jonkinlaisena absoluuttisena aikuistumisen merkkinä, eikä siihen siksi olla vielä suostuttu. Meikin kanssa on vähän rauhoituttu, mutta ehostautuu edellään mielellään ennen huoneestaan poistumista pyrkimättä kuitenkaan liiaksi muuttamaan kasvonpiirteitään. Iho on kevyen pisamainen, etenkin otsanseudulta. Vaaleanruskeat kulmakarvat on siistitty maltillisella kädellä liian siloteltuun lopputulokseen pyrkimättä. Kasvojen huomiotaherättävimmät ominaispiireet ovat hieman terävä nenä ja vaaleat, valosta riippuen joko harmaaseen tai taivaansiniseen taittavat silmät. Pituutta tytölle on siunaantunut 168 senttiä ja paino pyörii 56 kilon molemmilla puolin. Ei ole onnistunut löytämään aikaa säännölliselle urheilulle, mutta hektinen arki ja paikasta toiseen juokseminen pitävät kohtalaisen hyvässä kunnossa. Monille opiskelijoille tuttuja fuksikilojakaan ei olla onnistuttu kerryttämään, kun alkoholia ja roskaruokaa kulutetaan varsin maltillisesti.Tyyliltään Rosie on käytännönläheinen kerrospukeutuja ja super casual. Noin 90% ajasta vetää mieluiten päälleen mustat farkut ja jonkun virttyneen neuleen tai t-paidan, sekä kaiken komistukseksi vähän ylisuuren vaalean farkkutakkinsa. Omistaa käytettynä ostetun nahkatakinkin, mutta on ehdottomasti enemmän farkkutakkityyppiä. Shoppailee lähinnä kirppareilla, minkä vaatteiden kulutustasosta kyllä huomaa, mutta voisi sitä pitää tietoisenakin tyylivalintana. Ei voisi koskaan kuvitella käyttävänsä satoja dollareita merkkivaatteisiin tai ostavansa uusia asukokonaisuuksia vain jotain yhtä iltaa varten: keksii noin miljoona asiaa joihin laittaisi rahansa mieluummin, joten tarpeen tullen lainaa vaatteita ystäviltään ostamisen sijaan. Ehdottomasti enemmän housu- kuin hameihminen, voi laskea omistamansa hameet ja mekot yhden käden sormilla. Ei lähtökohtaisesti käy tiettyä pukukoodia vaativissa paikoissa, mutta tarvittaessa kiskoo bodycon-mekkoa ja korkkareita mieluummin klubille päälleen tyköistyvät pillifarkut ja jonkun asiansa ajavan, mahdollisesti läpikuultavan paidan tai topin. Löysien tai pitkälahkeisten vaatteiden ei ole tarkoitus piilottaa vartaloa, vaan taata mukava olo ja hyvä liikkuvuus: jotain mitä reidet yhteen liimaavat ja ilman keuhkoista puristavat mekot eivät tee. Työaika tekee poikkeuksen huolittelemattomaan tyyliin, joka muuten on käytössä niin yliopistolla kuin vapaallakin. Tällöin päällä on aina jotain työtehtäviin sopivaa: tarjoillessa mustat suorat housut ja napakkaa vaaleanharmaa kauluspaita mustalla kravatilla höystettynä, tiskipuolella taas mustat housut ja valkoinen t-paita, sekä essu vaatteita edes nimellisesti roiskeilta suojaamassa.
FC SAOIRSE RONAN
