|
I'm just here to establish an alibi
|
Dec 1, 2018 21:15:36 GMT 2
Kirjoittanut dara Dec 1, 2018 21:15:36 GMT 2
Saattoi olla, että tämän tasoisille jutuille nauraminen oli liian tyttömäistä, mutta ei kai sille mitään voinut että huvitti. Kaiken saattoi onneksi laittaa humalan piikkiin ja unohtaa aamulla. “Sorry to keep you waiting”, pääsi suusta nöyränä Rosien käytännössä katsoen myöntäessä olevansa vähintään samalla linjalla jonkun lasten saduista tutun sielunsyöjähirviön kanssa. Peiton alle olisi ehkä kannattanut jättää kömpimättä, mutta tehtyä ei enää saanut tekemättömäksi ja kieltämättä toisen kehon lämpö oli miellyttävää, läheisyydestä puhumattakaan, vaikka hetkeen saattoi sisältyä hento yllätysmomentti. Jostain syystä olo tunnettiin kuitenkin kohtalaisen kotoisaksi, ehkä enemmän kuin olisi tarvinnut, mutta mitään ei Henry silti itselleen myöntänyt, eihän sitä edes oltu selvin päin ja naiset olivat muutenkin hämmentäviä. “I’ve always wanted to be called... easy”, mumistiin, vaikka puheesta sai tuskin enää edes selvää. Helppois saattoi tosin olla Henryn kolmas nimi, mutta sitähän Rosie ei voinut tietää.
Kaiketi yllättäen huoneen ovesta sisälle ryömivien, tuntemattomien kundien raahaaminen sänkyyn edes pelkässä nukkumismielessä ei ollut tavallista. Ääneen ei mitään sanottu tai äänehditty, mutta jotain mielihyvän tapaista silti pyörähti humalaisessa mielessä, ihan kuin koko tapahtuma nyt jollain tavalla olisi tehnyt hänestä erityisen; vaikka todellisuudessa kyseessä oli vain pelkkä hyväntahtoinen vahinko omalta osalta, ja yhtälailla heikko hetki tytön puolelta, kukaties. Toinen haukotus venytti leukaperiä ja teki olosta entistä rennomman, lihasten muuttuessa raukeaksi ja tahdosta riippumattomien, humalan kyllästyttämien liikkeiden astuessa valtaan. Mitään ajattelematta poika nojautui lähemmäs patjalla, hakeutuen vaistomaisesti mahdollisimman syvälle peiton alle kuin vain mahdollista, kasvojen kallistuessa alemmas kunnes poskipää ja nenän varsi painuivat vasten Rosien päälakea. “Mm, it’s my forté”, jaksettiin vielä vastata juuri ja juuri ymmärrettävällä englannilla, jossa brittiaksentti korostui entisestään kaiken ajatustoiminnan hakeutuessa paussille. Ei kulunut kuin muutama silmänräpäys, ja syvä uni oli napannut Henrynkin mukaansa; vaistomaisesti asentoaan parantaakseen kohosi päällimmäinen käsi siromman keskivartalon ympärille samalla kun hengitettiin sisään hiusten lempeää tuoksua.
Eiköhän tää ollu tässä, kiitos ja aamen
|
|